Eilen oli kivaa, joten tietenkään tänään ei. Miten voikaan ensin nukkumaan mennessä olla terve kuin pukki, aamulla herätessä sitten jotain ihan päinvastaista? Mä heräsin kuudelta aamulla järkyttävän huonoon oloon, lopputuloksena oksensin kurkkuni täysin hajalle.. Ja oksensinpa muuten vielä hieman lisää. Mainittakoon vielä, että tuota ennen en ole tämän raskauden aika oksentanut KERTAAKAAN. Viikkoja on 26.
Päivä vierähti (aamukymmenestä iltaseitsemään) sairaalassa. Käskivät tulla takaisin, jos oksentelu jatkuu. Enivei, kotiin päästiin sitten kolmen eri reseptin kanssa. Sain kahta eri pahoinvointiin auttavaa, sekä Paracetamol Pensaa oksentamisesta tuhoutuneen kurkkuni kipuja varten. Nieleminen on Vieläkin kivuliasta, onneksi sentään puhuminen ei ole enää yhtä tuskaa. Uteliaat pettäen, en aio jauhaa tuosta aiheesta sen enempää. En ainakaan nyt. Aiheesta toiseen.. Tuossa yksi päivä entinen hyvä kaverini laittoi viestiä, kuulemma haluaisi olla taas kavereita ja selvittää rikkoutuneet välimme. Hän kertoi viestissään, miten kaipaa meidän yhteisiä hyviä hetkiämme, ja kuinka elämä on liian lyhyt riitelemiseen. Jotenkin niin hän sanoi, tarkkaan en muista. Varmaan jokaisen korvaan tuollainen viesti kuulostaa ihanalta ja todella positiiviselta jutulta, mutta itselleni ei tuon viestin saaminen tuottanut minkäänlaista hyvää mieltä. Päinvastoin. Ainoastaan muistin, miten inhottava tuo ihminen osaa olla, ja miksi en ylipäätänsä halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Kyllähän sen aina pitäisi olla vain hyvä juttu, että joku joka joskus on ollut hyvä ystävä, haluaa korjata rikkoutuneet välit. Mulle vaan tulee ensimmäisenä mieleen se, kuinka jollakin kierolla tavalla hän vaan haluaa satuttaa mua. Haluaa herättää ystävyyden eloon, sen jälkeen tapahtuu taas jotain ja vihataan toisiamme. Tai ehkä vain yksinkertaisesti käyttää mun Barcelonassa asumista hyväksi? Tulla tänne majottautumaan ja kohtelemaan mua kuin paskaa..
Mä olen kyllästynyt olemaan tälle ihmisille mieliksi, enkä pelkästään "rakkauden ja rauhan" nimissä halua hänen kanssaan selvittää välejä. Mä en voi koskaan unohtaa niitä kaikkia törkeyksiä, mitä tämä neitokainen on mulle sanonut, enkä mm. siksi usko pystyvämme olemaan minkäänlaisia kavereita enää. Mieluiten en ikinä kuulisi hänestä, näkisi häntä, saatika törmäisi häneen Facebookissa enää IKINÄ. Mulle oli aivan viimeinen tikki, kun aivan alkuraskauteni aikana riitelin tämän "tarinan" päähenkilön kanssa. Silloin hän töksäytti jotain, joka vei hänestä kaiken sen, jota joskus kunnioitin ja kaiken sen, josta joskus hänestä pidin. "Sä oot niin tyhmä, että jos nyt saat keskenmenon ni varmasti syyttäisit siitäkin mua", meni hänen sanansa melkeinpä tarkalleen. Taisi vielä lisätä oikein kypsästi, että hänen kaverinsakin ovat sitä mieltä.:)
En vastannut tämän kaverin uusimpaan "ollaa kavereita" viestiin mitään, enkä aiokaan. Antaa hänen itsekseen miettiä syytä. En voisi ikinä antaa anteeksi itselleni, jos nyt suostuisin hänen ehdotukseensa. Kyseessä on manipuloiva, selkäänpuukottava ja hyvin ilkeä ihminen - suloisen ja kiltin lampaan vetimissä. Tiedän monia, jotka vihaavat häntä, mutta "esittävät" tämän kavereita, etteivät joutuisi mitä ihmeellisimpien juorujen ja vihaisten puhelinsoittojen kohteeksi. Tämän tarinan henkilö on reippaasti täysi-ikäinen, ja siltikin juonittelee kuin 15vuotias teinityttö. Ikuinen teini. Nyt alkoi taas oksettamaan.. ->>
Ps. Muistakaa kysellä jos tulee jotain mieleen, tykkään lukea/vastailla aiheesta riippumatta.:) Huomiseen!
