Huhtikuu alkoi lupaavasti; Kelit tuntuivat lämpenevän ja meidän kerrostalon ympärillä olevat luonnon omat luisteluradat pienenivät pienenemistään. Ehdin jo haaveilla takittomista päivistä. Tai ainakin sellaisista, joina ei tarvitse hanskoja tai lapasia pitämään sormet lämpöisinä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai siltä ainakin tuntui, kun lauantai-iltana kuulin lumisateiden jälleen lähestyvän. Eihän sitä voinut uskoa, ennenkuin sen eilen aamukahdeksalta todistin omin sinisin silmini. Nyt on Huhtikuun kahdeksas ja ulkona sataa lunta - vieläkin. Ei näin, mother nature!
Tänään on maanantai, kävin kaupassa ja saatiin vieraita. Lea heitti kukkaruukusta mullat lattialle ja isin teekuppikin kaatui. Onneksi neiti Lea Sofia "teen mitä tahdon" oli muuten kyllä nätisti ja hurmasi vieraamme kauniilla hymyllään. Sillä viiden hampaan hymyllä hurmaa vähintään jokaisen. ♥
Nyt painun takaisin keittiöön, kattilassa keittyvät Lean sapuskat. Suuren suuren kattilan sisältä löytyy kanaa, porkkanaa, pinaattia, perunaa kuin myös yksi valkosipulinkynsi makua tuomaan. Kohta pääsen pilkkomaan ja muussaamaan.
 |
| Lea ja meidän rakas vieraamme. :) |
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti