Millä sanoilla tämän postauksen aloittaisin? Tai millä sanoilla olisin aloittanut postauksen, jonka aloitin viikko sitten, postauksen jota en koskaan julkaissutkaan? Olen ollut laiska bloggaaja. Olen nauttinut Turun kauniista ilmoista ja nähnyt mahdollisimman paljon tuttuja. Huomenna ollaan lähdössä Tampereelle pienelle lomalle. Kesä on virallisesti täällä, vaikka tällä hetkellä ikkunat ovat koko päivän kestäneistä vesisadekuuroista märät. Mielessäni pyörii lähestyvät festarit, vaikka yhdillekkään en pääse menemään. Jos jostain tulisi lottovoitto, harkitsisin uudestaan.
Jackin papereiden jättämisestä on huomenna tasan kuukausi aikaa, eli vastauksen saaminenkin lähestyy. Ihan minä päivänä vain postiluukku kolahtaa, ja maailman odotetuin kirje saapuu. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi huomenna päästään taas tuulettumaan pois jokapäiväisistä kuvioista. Viime viikonloppuna käytiin mökkeilemässä, huomenna vanhoja kavereita tapaamaan. Vajaan kahden viikon päästä on KISSin keikka ja päästään rokkaamaan. Samana päivänä on sopivasti Jackin synttärit, joten aihetta juhlaan tulee riittämään.
Autolla matkalla mökille oli virittäydyttävä reissufiilikseen napsimalla turhia kuvia. Tässä yksi niistä. |
Mökkifiiliksiä. Kaapo ei yhtään tykännyt lenkin jälkeisestä pesuhetkestä. |
Netflixin kokeilujakso mulla on jo päättynyt, tällä hetkellä illan viihdyttäjäni on Viaplay. Niiltä Netflixin tapaan saa 30 päivän kokeilujakson, jota nyt itsekin hyödynnän. Sen päätyttyä taidan koittaa jättää telkkarin katselun kokonaisuudessaan hetkeksi sivuun. Nytkin oon viettänyt aivan liian paljon aikaa tuijottamalla Täykkäreitä. Barcelonassa pärjäsin melkein kaksi vuotta täysin ilman televisiota, kunnes saatiin moinen pankilta lahjaksi. Ei meillä televisiokanavat näkyneet, mutta piti ostaa piuha jolla kytkin koneen telkkariin. Sitten alkoi Serranon perhe-ajat! Loppuraskauden aikana en enää muuta tehnytkään, kuin kävin kaupassa ja tuijotin Serranoja telkkarista.
Minä ja Lea otettiin raskausaikana aika iisisti niiden mun kaikkien vaivojeni takia, mutta nykyään ollaan reippaita mimmejä. Käydään päivittäin reippailla kävelyillä ja koko ajan opitaan jotain uutta. Musta on tullut kunnon pirttihirmu, joka aina löytää jotain siivottavaa. Lea kävelee jo pelkästään yhdellä kädellä tukea ottaen, kyykkyyn ja ylös mennään täysin ilman tukea. Nyt on alkanut suomenkielikin jo erottumaan sanoista kuten äiti ja heppa. Enää ei kaikki ole vain papaa, mamaa ja kakaa.
Saanen esitellä.. Prinsessa Lea. :) |
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti