Viime elokuussa hyvästeltiin rakas kotimme, ihanista ihanin Barcelona ja saavuttiin Suomeen äitini asunnolle. Siellä me sitten oltiin kolme kokonaista kuukautta, asuen yhdessä veljeni kanssa. Veljeä ei pahemmin näkynyt ja äitikin viihtyi mökillä tuoreen aviomiehensä kanssa. Sijantina oli Espoo, pari kertaa matkustettiin viikonloppulomille Tammisaareen ja Turkuun. Suomesta matka jatkui anoppilaan Venezuelaan, ihanalle Isla Margaritalle kyläilemään. Pelkästään lomasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan muutosta maasta toiseen. Matkatavaroina meillä oli vain käsitavarat, kaikki muu pakattiin valmiiksi Suomeen paluuta varten. Margaritalla kotimme oli matala haalistuneen viininpunainen omakotitalo, josta ensimmäisenä tuli mieleen meksikolaiset leffat. Etupihalta löytyi autokatos, riippukeinu, lasipöytä ja muutama tuoli. Takapiha oli isompi kuin tuo kolmen makuuhuoneen omakotitalo itsessään, ja suurimman osan tilasta vei aluilleen jäänyt puutarha, jonne ehkä jonain päivänä rakennettaisiin vielä toinen talo. Kuka tietää, kenties talo meille kolmelle. Näin ainakin Jackin äiti toivoo, eikä omastakaan mielestä lomatalo Margaritalla kuulosta ollenkaan pahalta idealta.
Hieman ennen Suomeen paluuta saatiin vihdoinkin (kiitos siskolleni!)järjestettyä asunto Suomesta. Meitä odotti täysin kalustettu kaksio Turussa, mukavan rauhallisella alueella ja vesikin vuokraan kuuluvana. Täällä me ollaan nyt jo pari kuukautta viihdytty, heinäkuun lopusta pitäisi taas pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa pois. Nyt meillä on kova tarve löytää uusi koti, joku kiva kaksio rauhalliselta alueelta täältä Turusta. Tampere ei olisi ollenkaan paha myöskään. Halutaan oma koti ilman kenenkään muun kalusteita, koti jossa voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä meidän yhteinen elämä Suomessa. Pikkuhiljaa ollaan jo aloitettu valmistautumaan, ollaan ostettu hieman astioita ja muuta kivaa tulevaa kotia varten. Sänky meillä odottaa varastossa, se sama sänky joka hankittiin viime vuonna Espoossa. Täällä ollaan nukuttu vuodesohvalla, siihen on ihan kätevä laittaa lakanat, peitot ja tyynyt iltaisin. Ollaan oltu aika toimettomia sen sängyn raahamisessa tänne, kun täälläkin oli jo yksi peti valmiina, vaikkakin liian pieni sellainen, siksi siis tuo vuodesänkymeininki. Olen itse kova neiti pyörimään unissani, heittelen jalkojani Jackin päälle ja toisinaan herään x-asennossa oikein tyytyväisenä. :)
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin meillä on nyt kaikki asiat startanneet täällä Pohjolassa. Nyt kun saadaan vielä miehen hieman vanhempia työtodistuksia Venezuelasta tänne niin näyttää taas astetta paremmalta. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti, niin mies on ensi vuoden puolella oman alansa hommissa. Siihen asti sitten vaan mitä löytyy suomenkielentaidottomalle (ja toistaiseksi oman alan työtodistuksettomalle, niitä on tosiaan tässä jossain kohtaa tulossa postissa Suomeen..).
 |
| 08.05.2013 Lea ja Manu piknikillä. Nuorukaiset lähtivät kuvaushetkellä paparezzeja karkuun, kenties maissinaksuja syömään? |
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti