Lea ja Jack lähtivät kaupungille, jäin yksin kotiin. Lämmitin aamupalalta kattilan pohjalle jääneet puurot ja keitin vettä teetä varten. Hain makuuhuoneesta kasan lehtiä ja pinosin ne olohuoneen pöydälle. Teen ja puuron valmistuttua istahdin viime viikolla hankitulle sohvallemme lukemaan kerran jo plärättyjä lehtiä. Näitä home alone hetkiä tulee niin harvoin, että piti oikein kynttiläkin laittaa palamaan, luomaan hieman tunnelmaa. Pienistä asioista kuuluu nauttia, niin tein minäkin. Aamulla olin jo ehtinyt pesemään kylpyhuoneen ja moppaamaan lattiat, puhdas koti tuntuu hyvältä.
Puurot ja mustikkamuffinssilta(!!!!! rakastuin) maistuvan teen ehdin jo tovi sitten nauttia, edelleen istun tässä sohvalla, teki taas pitkästä aikaa mieli päivitellä blogia ja kuunnella hieman Buena Vistaa. Kohta pikkuneiti ja Jack varmaan jo palaavatkin, mutta siihen asti aion pysyä tässä sohvalla, ihan mukavaa tämä tällainen laiskottelu itsekseen. Viikonloput ovat muutenkin meillä pyhitetty vain laiskottelulle ja pienistä asioista nauttimiselle, arkena on ihan tarpeeksi häslinkiä ja paikasta toiseen juoksemista. Meillä on pöpöt riehuneet viime aikoina, tällä hetkellä mulla ja Lealla on molemmilla keuhkoputkentulehdukseen antibioottikuurit meneillään. Kipeily on aina inhottavaa, mutta eiköhän me taas ensi viikolla olla ihan kunnossa.
Mä en koskaan ole ollut vitamiinilisiä ottavaa sorttia, mutta reilu viikko sitten ostin monivitamiiniporetabletit auttamaan selviämään synkästä talvesta. Nyt saadaan sitten miekkosen kanssa jos jonkinmoista vitamiinia aamuisin lisinä, Lealla on perus D-vitamiinit.
Mulla on nyt puolisentoista kuukautta työssäkäymistä takana ja ollaan jo alettu miettimään jatkoa. Aivan loistavaahan olisi, jos itse voisin pysyä työelämässä ensi syksyyn asti, jolloin miehen suomenkielenkurssi loppuu. Jos kaikki menee aivan suunnitelmien mukaan, niin mies saisikin sitten jostain duunia ja itse voisin palata kotiin ja nauttisin niistä viimeisistä kuukausista mitä tytön kanssa pystyisin olemaan lastenhoidontuen turvaamana. Jos ei siihen mennessä mitään hurjia lakimuutoksia tule, niin voisinkin tosiaan silloin olla sen reilut puoli vuotta Lean kanssa kotosalla, kunnes mittariin tulee kolme vuotta. Ensi talvi olisikin sitten taas loistava ajankohta Margarita-lomalle kyläilemään anoppilassa. Näkisivät Venezuelan sukulaisetkin meitä taas pitkästä aikaa. Ja me heitä. Ja niitä ihania maisemia. Oi niitä rantojahan tässä tulee oikein kunnolla ikävä. Tähän on ihan hyvä lopettaa tämä postaus. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti