Juttelin eilen pitkästä aikaa vanhan tuttuni kanssa. Keskustelun laatu oli taas sitä rataa, että muistinpa taas miksi en kyseisestä ihmisestä pidä. Itsekäs ja pahantahtoinen ihminen. Sellainen johon en oman tyttäreni haluaisi koskaan tutustuvan.
Joillakin teistä saattaa olla samankaltainen ihminen tuttavapiirissänne. Se on se, joka on jo olevinaan aikuinen ihminen, mutta mieleltään yhä siellä teinivuosissa. Se on se, joka syöttää valheita aamupalaksi ja pompottaa "läheisiään" oman mielensä mukaan. Se on se, joka muuttaa kaverinsa asuntoon eikä maksa vuokraa. Se on se, joka on kavereilleen velkaa mielettömiä summia, se on se joka pettää kumppaneitaan. Se on se, joka varastaa ja on pelkkää puhetta. Säälisin moista, mutta kyseinen ihminen on tehnyt niin paljon pahaa kavereilleni ja mulle itsellenikin, että ei sellainen mitään säälipisteitä tarvitse. Varsinainen gilipollas. Varsinkin kun hänenlaiset ihmiset eivät osaa keskustella vetämättä muita ihmisiä siihen mukaan. Sellainen "kaikki muutkin on sitä mieltä" tyyli pitäisi suosiolla jättää sinne teinivuosien pariin, eikä lähes kolmekymppisenä vieläkin vedota muihin ihmisiin. Eivätkö omastakaan mielestä heidän omat mielipiteet riitä, vaan täytyy vedota siihen, että joku muukin olisi sitä mieltä? Oman mielipiteenhän pitäisi olla se tärkein, eikä muiden.
Eilen tein kyseiselle ihmiselle selväksi, että nyt riitti mulle taas, en haluaisi kuulla hänestä enempää. No, tietenkin mua odotti aamulla kaksi viestiä - keneltäköhän. Voin vain kuvitella miten silmät kiiluen hän siellä odottaa että ärsyyntyisin lähettämistään viesteistä, se on sellainen ihminen joka oikeasti näyttää nauttivan tappelemisesta. En edes vaivautunut lukemaan niitä viestejä, ilmoitinpa vain, että en aio aikaani niiden lukemiseen tuhlata. Voin kuvitella sen pettymyksen määrän siellä, niin kovasti kun odottelee jotain vuosisadan tappelua. Olisi ehkä parempi ollut laittamatta mitään viestiä. No, eiköhän pointti mennyt noinkin perille. Mulla on aika paljon parempaa tekemistä vapaa-ajallani. Ikävämpi homma, jos toisella ei ole.
Että sellainen pikku aamun purkautuminen.. Enpäs olekkaan pitkään aikaan purkanut ärsyyntymistäni tänne. Tämä kaunis talvinen sunnuntai starttasi noin muuten kyllä ihan hyvin, aamupuurolla ja kahvilla. Kohta minä ja Lea mennään aamusaunaan ja jossakin kohtaa lähetään kaupungilla käymään. Tänään vietetään tyttöjen päivää!
 |
| ❤ Prinsessa leikkikentällä. |
Joo, valitettavasti tunnen näitä tyyppejä. Harmittelen reilusti parikymppisenä samaa kuin kymmenen vanhana: en saa sanottua takaisin, sivallettua yhtä ilkeästi. En ole tyhmä, kyllä munkin suusta saisi vaikka minkälaisia piikkejä ulos, mutta mä olen myös kaikesta uhostani huolimatta niin väistävä persoona etten jaksa sotia. Kuuntelen sen paskan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, puhisen höyryt nurkan takana ulos ja olen sen jälkeen kuin ei mitään. En vaan jaksa jotain kolmen kuukauden draamaa siitä hyvästä, että olisin vittuillut takaisin. Noille tyypeillehän EI koskaan sanota takaisin tai vittuilla, koska sitten biaatch hyökkää ja sitten sitä draamaa piisaa. Joo, mulla on lehmän hermot ja se toisinaan potuttaa.
VastaaPoistaJoo, ja kun ei se oikeesti auta vaikka miten järkevästi koittaisi vastata takaisin! Tulee vaan edellistäkin viestiä naurettavampaa viestiä takasin. Ehkä se ignooraaminen on pahin rangaistus sellasille ihmisille :D
VastaaPoistaLehmän hermot kelpais mulle kyllä! Mä oon välillä vähän liiankin hermoheikko.. Pikkasen. :)
VastaaPoista