REISSUPÄIVÄKIRJA / "No soy venezolana" (vuosi 2013)

Uusi paikallinen kaverini. :)

Isla Margarita on verovapaa saari. Siksipä täällä jokaista ostosta tehdessä kassatädit kysyvätkin paikallisen henkilöllisyystodistuksen, eli cedulan, numeroa. Näin täällä hoidetaan menojen tarkkailu. Rekisteristä löytyy jokainen tekemäsi ostos. Mutta entä jos oletkin turisti? No sittenhän sun täytyy jokaisella ostosreissulla todeta kassatädille, että et ole paikallinen. "No soy venezolana" on lause, jota itse yleensä käytän. Siinä samalla saatkin kaikki muut kuuloetäisyydellä olevat tarkastamaan sinut terävillä katseillaan päästä varpaisiin. Kassatäti luultavasti vain hymähtää ja kertoo ostoksiesi summan. Maksat ostoksesi, pakkaajapoika pistää ostoksesi muovikasseihin (ruokakaupoissa) ja olet vapaa menemään. Nyt sinulla on aimo tilaisuus harjoitella catwalk-kävelyä, sillä varmasti löytyy joku, joka jäi katsomaan perääsi. Tai ainakin niin itse ajattelet.

Paikallisille shoppailu on tapa tappaa aikaa. Suomesta poiketen, täällä eivät vain teinit hengaile ostoskeskuksissa. Täällä kaikki hengailevat ostoskeskuksissa. Isla Margaritan jokaisesta ostoskeskuksesta löytyy vaatekauppojen lisäksi vähintään muutama ravintola ja pari baaria. Jälkiruokapisteet, kuten McDonald's Centro de Postres ja Churromania tarjoavat herkkusuille helpotusta. Oma vakioni on mäkkärin sundae suklaakastikkeella. Jokaisella kerralla yllättävän hyvää ja takuulla makeanhimoa helpottavaa. Edellä mainittu Churromania kuulostaa hyvin espanjalaiselta, mutta yllättäen onkin paikallinen yritys. En olisi muuten tiennyt, mutta ystäväni Google kertoi äskettäin. Kaikkea sitä oppii vanhoilta ystäviltä. :)

Mitäs noin muuten? Eilen illalla join pari(2) Smirnoffia kolmen viikon alkoholittomuuden päätteeksi. Istuttiin etupihalla ja juteltiin Jackin äidin kanssa. Hyvin rauhallinen keskiviikko-ilta. Iltapalaksi Jack valmisti mulle avokado-vihannes sämpylän ja hedelmälautasen. Juomana paikallista frescolitaa.

Frescolita esiteltynä aikaisemmassa postauksessa

Dzii