suklaapuuro mielessäin

Niin ne asiat rullailee eteenpäin. Maanantaina käytiin poliisilaitoksella ja maistraatissa, tänään Jack kävi Lean kanssa työkkärissä. Työkkärin alakerrassa työskennellyt nainen oli  innostunut, kun Jack kertoi olevansa Venezuelasta. Tämä oli kuulemma vieraillut Margaritalla muutama vuosi sitten. :)

Huomenna meillä on edessä käynti Kelassa, ystäväni valmistujaislahjan ostaminen, ruokavaraston täyttämistä Citymarketissa ja hammaslääkäri-aikojen varaamista koko perheelle (huom. jonot, eli päästään luultavasti vasta syksyllä). Tuosta ruokakauppa-reissusta olen aika innoissani, tämä viimeinen viikko kun on meillä ollut lähinnä kaapin perältä syömistä. Tänään tehtiin keltaisista maissijauhoista arepa-pannukakkuja. Arepathan ovat venezuelalaisia maissisämpylöitä, mutta noilla lähikaupasta löytyneillä maissijauhoilla jouduttiin hieman improvisoimaan, kun ei se taikina millään kovettunut tavalliseen tapaan. Niinpä niistä tuli arepa-pannukakkuja. Jack söi omansa juuston ja voin kera, itse nautin omani hillolla ja kermavaahdolla. 

Tavallisiin arepoihin tarvitaan oikeanlaisten maissijauhojen lisäksi vain vettä ja suolaa + täytteet.

Ruoan jälkeen ei kymmentäkään minuuttia ehtinyt kulumaan, kun nukahdin tyytyväisenä olohuoneen sohvalle. Pari tuntia nukuin tyytyväisenä, kunnes Jackin kanssa temmeltävä Lea herätti. Silmät avatessani ensimmäinen ajatukseni oli, että huomenna ostan suklaapuuroa. Sitä hyvää jota pienenä sai herkutella äitin kaverin luona Espoon Westendissä kyläillessä. Tietyistä ruoista tulee tietyt ihmiset mieleen. Esimerkiksi Ville Vallaton jäätelöt muistuttavat kummitädistäni, pinaattikeitto mummistani ja uunimakkarasta ensimmäisenä tulee mieleen ensimmäinen isäpuoleni. Tomaattikeitto saa kunnian muistuttaa äidistäni. 

Nyt ilta alkaa hämärtymään, eikä telkkarista tule taaskaan mitään katsomisen arvoista. Dzii kiittää ja kuittaa. Taidanpa mennä laittamaan viimeisistä ruishiutaleista itselleni puuroa. Ps. KISSin keikka lähestyy, enää muutama päivä välissä! Lupaan kunnon raportin ja paljon kuvia. :)

Itselleni muistiin ja teidän lukijoiden iloksi vielä huomisen pakolliset ja ensimmäisenä mieleen tulevat ruokaostokset:

Suklaapuuroa, marjapilttejä, appelsiineja ja banaaneja, kanaa, kananmunia, riisiä, kahvia.

Dzii

Sunnuntaina sunnuntai-fiilis

Odottavat palkitaan! Perjantaina tuli kirje poliisilaitokselta ja huomenna lähdetään noutamaan päätöstä asemalta. Ainaiseen tapaan edes jonkun asian täytyy mennä huonosti, ja kirjeessä oli Jackin sukunimi kirjoitettu väärin. Nyt sitten toivotaan, että eivät ole oleskelukorttiinkin sitä väärin pistäneet. Meidän moka se ei kuitenkaan ollut, vaan virkailijoiden sählinkiä, joka pahimmillaan vain viivästyttää kortin saamista. No, peukut pystyssä, peukut pystyssä!

Eilen illalla tultiin Tampereelta takaisin kotiin. Ehdittiin sen parin päivän aikana käydä kuuntelemassa dubsteppiä kirjastolavalla, tehdä ja syödä nakkikeittoa kera vanhojen ystävien, paistaa lettuja ja juoda hieman Footmark-nimistä viiniä. Aamut olivat silkkaa taikaa, Lea ei tapansa mukaan herättänyt mua aamulla varhain, vaan saatiin molempina päivinä nukkua ihanan pitkään. Kaikenkaikkiaan loistoreissu, vaikka hieman lyhyeksi jäikin (ja bussimatkat olivat yhtä tuskaa). Lentokoneet ja henkilöautot taitavat Lean mielestä olla astetta mukavempia, nyt oli meinaan niin meno-kuin tulomatkakin yhtä kiukuttelua. Aikaisemmin ollaan matkustettu niin reippasti. :) Tyhmät bussit! 

Musta on aivan ihanaa, että vihdoin saadaan asiat liikkumaan eteenpäin. Jos saadaan jo huomenna Jackin oleskelukortti, matkataan samalla reissulla työkkäriin ja Kelaan. Rakastan sitä tunnetta, kun on saanut asioita aikaiseksi. Toivottavasti huomenna illalla on jalat väsyneet kaikesta tekemisestä. 

Tänä sunnuntaina on aivan sunnuntai-fiilis. Aurinko pilkistelee satunnaisesti pilvien takaa, ulkoa ei kuulu juuri minkäänlaista elämää ja Lea konttailee sininen yli-iso muumipaita päällään ympäri meidän kotia. Mulla on parhaillaan työvuoro ja kohta Jackin pitäisi lähteä ulos Lean kanssa. Mun tekee mieli kaikkea makeaa, mutta kaapit ammottavat tyhjyyttään. Huomenna pitäisi mennä ruokakauppaan.

Jack ja Lea Tamppereella!

Dzii

äiti ja heppa vs. papa, mama ja kaka

Millä sanoilla tämän postauksen aloittaisin? Tai millä sanoilla olisin aloittanut postauksen, jonka aloitin viikko sitten, postauksen jota en koskaan julkaissutkaan? Olen ollut laiska bloggaaja. Olen nauttinut Turun kauniista ilmoista ja nähnyt mahdollisimman paljon tuttuja. Huomenna ollaan lähdössä Tampereelle pienelle lomalle. Kesä on virallisesti täällä, vaikka tällä hetkellä ikkunat ovat koko päivän kestäneistä vesisadekuuroista märät. Mielessäni pyörii lähestyvät festarit, vaikka yhdillekkään en pääse menemään. Jos jostain tulisi lottovoitto, harkitsisin uudestaan.

Jackin papereiden jättämisestä on huomenna tasan kuukausi aikaa, eli vastauksen saaminenkin lähestyy. Ihan minä päivänä vain postiluukku kolahtaa, ja maailman odotetuin kirje saapuu. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi huomenna päästään taas tuulettumaan pois jokapäiväisistä kuvioista. Viime viikonloppuna käytiin mökkeilemässä, huomenna vanhoja kavereita tapaamaan. Vajaan kahden viikon päästä on KISSin keikka ja päästään rokkaamaan. Samana päivänä on sopivasti Jackin synttärit, joten aihetta juhlaan tulee riittämään.

Autolla matkalla mökille oli virittäydyttävä reissufiilikseen napsimalla turhia kuvia.
Tässä yksi niistä.

Mökkifiiliksiä. Kaapo ei yhtään tykännyt lenkin jälkeisestä pesuhetkestä.

Netflixin kokeilujakso mulla on jo päättynyt, tällä hetkellä illan viihdyttäjäni on Viaplay. Niiltä Netflixin tapaan saa 30 päivän kokeilujakson, jota nyt itsekin hyödynnän. Sen päätyttyä taidan koittaa jättää telkkarin katselun kokonaisuudessaan hetkeksi sivuun. Nytkin oon viettänyt aivan liian paljon aikaa tuijottamalla Täykkäreitä. Barcelonassa pärjäsin melkein kaksi vuotta täysin ilman televisiota, kunnes saatiin moinen pankilta lahjaksi. Ei meillä televisiokanavat näkyneet, mutta piti ostaa piuha jolla kytkin koneen telkkariin. Sitten alkoi Serranon perhe-ajat! Loppuraskauden aikana en enää muuta tehnytkään, kuin kävin kaupassa ja tuijotin Serranoja telkkarista. 

Minä ja Lea otettiin raskausaikana aika iisisti niiden mun kaikkien vaivojeni takia, mutta nykyään ollaan reippaita mimmejä. Käydään päivittäin reippailla kävelyillä ja koko ajan opitaan jotain uutta. Musta on tullut kunnon pirttihirmu, joka aina löytää jotain siivottavaa. Lea kävelee jo pelkästään yhdellä kädellä tukea ottaen, kyykkyyn ja ylös mennään täysin ilman tukea. Nyt on alkanut suomenkielikin jo erottumaan sanoista kuten äiti ja heppa. Enää ei kaikki ole vain papaa, mamaa ja kakaa.

Saanen esitellä.. Prinsessa Lea. :)

Dzii

Ostoksilla

 

 

 

 

5 DVD:tä 10€a. Nyt sai leffaholisti päihdettään ja eräs Mainio-vauva (eikö olekin maailman ihanin nimi?) Turusta tuliaisia. :)

Kiitos, R-Kioski!

Dzii

Vauvasta taaperoksi

Niin se aika vain rientää! Lea täytti viime viikolla vuoden ja lauantaina pidettiin nyyttärisynttärikutsut sen kunniaksi. Meillä notkuu vieläkin kaapit täynnä herkkuja, kun vieraat toivat niin paljon hyviä naposteltavia. 

Lea 1v : 9kg260g, 75cm

 

 

Dzii