torstai 31. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / KOTI-IKÄVÄ (vuosi 2013)

No nyt se ikävä on taas iskenyt melkeinpä pahemmin kuin aikaisemmin.. Mä haluan takaisin Barcelonaan! Mä haluan takaisin kotiin! Ei tätä tunnetta voi ymmärtää, ennenkuin sen on kokenut. Kaipuu johonkin tiettyyn paikkaan, jossa ensimmäistä kertaa elämässään on aidosti tuntenut olevansa onnellinen.. Se tunne voi olla jotain hyvin kamalaa. Välillä sitä jo ajattelee pahinta ja pelkää ettei koskaan voi enää olla niin tyytyväinen jokaiseen sekuntiin, jokaiseen aamuun.. Mä tunsin aina olevani todella onnekas siitä, missä asuin. Tunsin olevani kotona. Barcelona oli sydämeni ensimmäinen koti. Sinne tunsin aina kuuluvani. Murheita oli sielläkin, tietenkin, mutta ne murheet koettiin
B a r c e l o n a s s a.
Ei se ole sama asia, kuin murheet vaikkapa Espoossa. Ainakaan mulle, ikuiselle Barcelonan rakastajalle.

Mua harmittaa todella paljon se, että me jouduttiin lähtemään töiden perässä muualle. Miestäni ei ajatus Barcelonaan palaamisesta houkuttele, ja kyllähän mä sen ymmärrän. Lähdettiin hyvästä syystä, vaikka miten valitettavaa se onkin. Takaisin ei ole menemistä, ellei jompikumpi löydä sieltä kunnon palkalla varustettua työtä. Ei ehkä sittenkään, koska Jackia ei kauheasti houkuttele se sama rumba, jota hän kävi vuosia oleskelupapereidensa takia. Kuulemma tekee sen mieluummin seuraavaksi jossain toisessa maassa, sen verran jäänyt paha maku suuhun Barcelonan systeemeistä. 

Mä toivon, että vielä joku päivä aamulla herätessä, tulen olemaan yhtä onnellinen asuinpaikastani, kuin olin Barcelonassa asuessamme. Se tekee elämästä täydellistä - kaikkine ongelmineenkin. 

leaaa
Lea Barcelonassa / Elokuu 2012

Tässä teille kaikille Barcelonaan suuntaaville luettavaa:




Dzii

tiistai 29. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / päivän kipale ♥



Upealla äänellä varustettu Devendra Banhart, päivän kipaleena Quedate Luna. Devendra on yksi omista suosikkiartisteistani ja muuten puoliksi venezuelalainen. Enpä sitä tiennyt, kun 6 vuotta sitten menin sydämeni täysin menettämään tuolle upealle muusikolle. Mieheni on muuten asunut samoilla huudeilla tämän herran kanssa, kuulemma törmäilivät toisiinsa "aina silloin tällöin".

Dzii

perjantai 25. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / "No soy venezolana" (vuosi 2013)

431537_10151359859504059_1196328545_n
Uusi paikallinen kaverini. :)

Isla Margarita on verovapaa saari. Siksipä täällä jokaista ostosta tehdessä kassatädit kysyvätkin paikallisen henkilöllisyystodistuksen, eli cedulan, numeroa. Näin täällä hoidetaan menojen tarkkailu. Rekisteristä löytyy jokainen tekemäsi ostos. Mutta entä jos oletkin turisti? No sittenhän sun täytyy jokaisella ostosreissulla todeta kassatädille, että et ole paikallinen. "No soy venezolana" on lause, jota itse yleensä käytän. Siinä samalla saatkin kaikki muut kuuloetäisyydellä olevat tarkastamaan sinut terävillä katseillaan päästä varpaisiin. Kassatäti luultavasti vain hymähtää ja kertoo ostoksiesi summan. Maksat ostoksesi, pakkaajapoika pistää ostoksesi muovikasseihin (ruokakaupoissa) ja olet vapaa menemään. Nyt sinulla on aimo tilaisuus harjoitella catwalk-kävelyä, sillä varmasti löytyy joku, joka jäi katsomaan perääsi. Tai ainakin niin itse ajattelet.

Paikallisille shoppailu on tapa tappaa aikaa. Suomesta poiketen, täällä eivät vain teinit hengaile ostoskeskuksissa. Täällä kaikki hengailevat ostoskeskuksissa. Isla Margaritan jokaisesta ostoskeskuksesta löytyy vaatekauppojen lisäksi vähintään muutama ravintola ja pari baaria. Jälkiruokapisteet, kuten McDonald's Centro de Postres ja Churromania tarjoavat herkkusuille helpotusta. Oma vakioni on mäkkärin sundae suklaakastikkeella. Jokaisella kerralla yllättävän hyvää ja takuulla makeanhimoa helpottavaa. Edellä mainittu Churromania kuulostaa hyvin espanjalaiselta, mutta yllättäen onkin paikallinen yritys. En olisi muuten tiennyt, mutta ystäväni Google kertoi äskettäin. Kaikkea sitä oppii vanhoilta ystäviltä. :)

Mitäs noin muuten? Eilen illalla join pari(2) Smirnoffia kolmen viikon alkoholittomuuden päätteeksi. Istuttiin etupihalla ja juteltiin Jackin äidin kanssa. Hyvin rauhallinen keskiviikko-ilta. Iltapalaksi Jack valmisti mulle avokado-vihannes sämpylän ja hedelmälautasen. Juomana paikallista frescolitaa.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / momentos kodak part 2 + enjoying EL CHICHERO! (vuosi 2013)

.. Ja näin se kuvien sateleminen jatkuu jatkamistaan! 

coco 

tolkis1

kaktus 

leavaavi

Hei vaan taas.:) Kaikki hyvin paratiisissa.

Kovasti ollaan vieläkin etsimässä sitä tulevaa asuntoa Suomesta. Nyt ollaan jämähdetty etsimään vain Turusta. Tänään lähti taas yksi asuntohakemus, katotaan miten käy..

Tänään rakas Jackini sai uuden ajokortin. Sitä mentiinkin sitten juhlistamaan (yllätys,yllätys) ostoskeskukseen, jossa löysinkin itelleni Suiteblancosta vyön ja mäkkärin jälkiruokapisteestä sundaen suklaakastikkeella. Kotimatkalla käytiin vielä ostamassa illaksi hieman alkomahoolia; Jackille muutama olut, itelleni Smirnoff Ice. Nyt on ilta jo aluillaan, minuutti sitten kello näytti 18:00. Huomenna ajateltiin viedä Lea ensimmäiselle kampaamovisiitilleen. :) Hieman pitää pätkäistä, kun nyt neidin hiusmalli voisi olla nimeltään pikkurölli. Hihii.

Muutama päivä sitten Jack osti meille Chicha-nimistä riisijuomaa. Ihan pirun hyvää, maistuu joltain vaniljaproteiinijuomalta. Vaniljaa siinä tosin onkin käytetty makeuttajana. Tänään ostettiin kuulemma sitä parasta chichaa, eli El Chicheroa. Itse kyllä pidin siitä ensimmäisestä enemmän. 

Makunsa kullakin, mun ja mieheni makumieltymykset muutenkin eroaa hieman toisistaan. Hyvänä esimerkkinä on omasta mielestäni aivan ihana kombinaatio, nimittäin sinihomejuusto+viinirypäleet! Mieheni ei voi sietää homejuustoja, itse taas rakastan yli kaiken. Ei tuota aviopuolisoani viinirypäleetkään oikein innosta. Ihan ihme tyyppi!

Dzii

perjantai 18. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / Momentos Kodak Part 1 (vuosi 2013)

Joku tässä bloggerissa nyt mättää, kun en oo päässyt blogiini moneen päivään. En siis näkemään blogiani, enkä esikatselemaan postauksia. Välillä toimii sekunnin ja sitten taas ei.. Nyt tää näyttäisi taas hetkellisesti toimivan, joten tässä muutaman päivän takainen postaus;

January 2013

jack
On the beach with Jack 
lealove
Lea-parka hyttysten uhri. :( 
grilli
Valojen taikaa

grilli2
Definitely getting hot in there 
leadriving1
Lea our personal driver driving with the doors open
learuoka
Super Lea fighting against evil spoon
rantatyypit
Strangers on the beach
lleaguitar
Super Lea playing the guitar with daddy
 Tänään Lea sai ensimmmäisen cd-levynsä! "Babies Go Beatles" ! 
Tuolla lähimmässä ostoskeskuksessa on eräs vaatimaton levykauppa, jossa cd:t on lajiteltu lähinnä vain englanninkielisiin ja espanjankielisiin. Ei siis minkäänlaista aakkosjärjestelmää tai muuta, siellä piti vaan penkoa kaikki läpi. Samalla reissulla löysin itelleni alusvaatteita La Senzasta ja uuden lompakon yhdestä kivasta pikkuputiikista. Jackille ostettiin aurinkolasit ja läppäriin uusi akku. Päivän hyvänä tekona ostettiin Jackin äidillekin uusi lompakko - samanlainen kuin omani, mutta eri värisenä. 

Eilenkin oli muuten shoppailupäivä! Löysin pari Vansin paitaa superhalvalla, euroissa noin 10€/kpl. Paitojen lisäksi ostettiin vihdoin se kauan kaivattu muistitikku! Nyt on sitten kuville oma paikkansa ja saan tännekin pistettyä niitä paljon helpommin. Vihdoin!

Dzii

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / guayaba on my bread (vuosi 2013)

Päivä starttasi kiljuvalla Lealla ja unissaan mumisevalla Jackillä. Nyt on pikkuneiti saanut aamumaitonsa - ja hedelmäpilttinsä, Jack herännyt ja meidän aikuisten aamupala on valmistumassa. Me isot aikuiset aiomme nauttia aamusta tuplakerrospaahtoleivillä a la Jackin äiti. Mä itse olen käyttänyt koko aamun asunnon etsimisen parissa. Parin mahdollisen uuden vuokranantajan kanssa olen vaihdellut sähköposteja ja jännityksellä odotan tulevaa. Toinen asunto löytyy Turusta ja toinen Tampereelta. Ensi viikolla selviää, kummasta kaupungista tulee uusi kotikaupunkimme.
Nyt on tuplakerrospaahtoleivät valmiita ja tämä neiti menee ruokailemaan. Kohta jatkuu..

Oi nyt on kyllä ihan mukavasti masu täynnä. Viimeistelin aamupalani guavamarmeladiin (paikallisesti "mermelada de guayaba") peitetyllä paahtoleivällä - oi sitä makuelämystä.  Aamupala kokonaisuudessaan:

kolmen kerroksen paahtoleivät:
voita, pekonia, kinkkusuikaleita, tomaattia, juustoa, salaatinlehtiä, sipulia
juomat:
pepsi, malta
aamun makeuttaja:
paahtoleipä guavamarmeladilla

Kuva täältä
Guayaba on alunperin Perusta kotoisin oleva hedelmä, johon törmää usein niin täällä Venezuelassa, kuin myös esim. Brasiiassa ja Meksikossa. Guavaa olen aikaisemmin kokeillut vain mehuna ja limuna. Molempia edellä mainituista löytyi Barcelonassa lähes poikkeuksetta jokaisesta ruokakaupasta, etenkin niinsanotuista pakikaupoista. Suomessa en ole koskaan guavajuomia nähnyt, enkä tosin ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut kyseisestä hedelmästä. 


Eilen me käytiin taas pitkästä aikaa Lean kanssa yhdessä saaren lukuisista ostoskeskuksista. Mitään ei ostettu, mutta eräässä kahvilassa kuitenkin pysähdyttiin. Tilattiin kahden pallon jäätelöannos, pala suklaakakkua ja jäätee. Lealla oli omat eväänsä, muistaakseni omenapiltti. Täältä muuten löytyy hedelmäpilttejä astetta isompina, sellaisissa purkeissa missä Suomessa myydään isompien vauvojen lihapittejä. Tullut ihan käteväksi. Yhdellä sellaisella on hintaa noin 4-6 bolivaria. Kasvis- tai ihapilttejä täältä ei löydä yhtään mistään, sen takia mekin ollaan kokattu Lean kasvis-ja liharuoat alusta asti itse. Ihan edulliseksi on tullut näin. :)

Dzii

torstai 10. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / a trip after another ( vuosi 2013)

Ette ikinä arvaa mitä mä nyt menin tekemään! Mä nimittäin ostin mulle ja Jackille liput LONTOOSEEN! Reissu on luvassa toukokuussa, lyhyt neljän päivän trippi. Mun ei oikeasti pitäis saada käyttää nettipankkitunnuksiani noin helposti, kohta me ollaan ihan vararikossa kun mä hieman innostun ostelemaan matkoja ja vaatteita. Ei siitä ole kuin hetki kun ostin ne KISSin liputkin, hups.. Loppu hyvin kaikki hyvin, lentolippujen kokonaissummaksi tuli vain 200€. Täytyy hotelleja/hostelleja tarkastella myöhemmin paremmin, ja varata sitten tilanteen mukaan. Hostelliin me luultavimmin päädytään, ihan vaan rahaa säästääksemme. Nyt on kuitenkin lennot jo valmiina ja paluuta ei ole!

Kuva täältä
Suomeen kun nyt ensin täältä palataan, meillä on alle kaksi kuukautta aikaa muuttaa, kotiutua ja sopeutua. Jackin oleskelulupaa varten täytettävät paperit viedään heti Suomeen päästyämme. Täällä ei prosessia valitettavasti voida aloittaa, koska Venezuelasta löytyy vain ja ainoastaan kunniakonsulaatteja. Kunniakonsulaateissa ei voi aloittaa hakemusprosesseja. Toi on taas sitä meidän tuuria, tollanen asioita hidastava töyssy. No, täällä vaan sitten kaikki paperit yhteen kansioon valmiiksi täytettyinä asianmukaisilla liitteillä. Suomessa heti saapumispäivää seuraavana päivänä toimistovisiitille pistämään rullat pyörimään. Lontoo kutsuu 19.05.2013 ja Lea menee tuolloin mummolaan - tulee olemaan neitosen ensimmäinen noin pitkä aika ilman isiä ja äitiä! Tulee hyvin varmasti puolin ja toisin ikävä. 

Mä olen kerran aikaisemminkin käynyt Lontoossa, vuonna 2006. Vietin pidennetyn viikonlopun isosiskoni ja senaikaisen siskopuoleni kanssa, koluttiin kaikki nähtävyydet ja käytiin esimerkiksi jäätelöbaarissa. Mukava oli reissu, mutta tällä tulevalla reissulla varmaan keskitytään enemmän Lontoon musiikkitarjontaan ja käydään samalla moikkaamassa Jackin tuottaja/muusikko-kaveria. London Rock Tours houkuttelee myös, pääsisi kävellen tutustumaan kaupungin rock-historiaan. On tässä onneksi vielä viitisen kuukautta aikaa suunnitella mitä kaikkea halutaan tehdä ja nähdä. 

Takaisin työvuoron pariin ->
Dzii

REISSUPÄIVÄKIRJA / Suomea pullotettuna! (vuosi 2013)

407554_10151319392129059_2084848630_n


Kuinkahan monta kertaa voi muuttaa mielensä? Sitä mä olen pohtinut useammankin kerran täällä blogissa. Mä olen tämän viimeisen viikon aikana pohtinut meidän Suomeen paluuta, ja rehellisesti sanottuna ihan ikävöinytkin sinne. Välillä toivon, että voitaisiin jo pakata kamat ja lähteä, voisin sisustaa meidän uuden tulevan asunnon (missä ikinä tullaankin asumaan..) ja pääsisin näkemään erään ihanan ystäväni pienen vauvan - Lean tulevan poikaystävän. :) Kaverini sai perheenlisäyksenä vain muutama viikko meidän tänne saapumisen jälkeen, ja siitä asti on tuo kaksikko pyörinyt mielessäni jatkuvasti. Mulla ei täällä ole omaa puhelinta, muuten olisin jo varmasti soittanut useammankin kerran. Tuolla ystävälläni ei tällä hetkellä ole nettiä kotonaan, niin skypekään ei oikein ole vielä onnistunut. Kerran olen täältä huushollin lankapuhelimesta jo soittanut kysyäkseni kuulumisia ja vointeja, mutta siihen se nyt toistaiseksi onkin jäänyt.. Mä jään nyt odottelemaan sitä Skype-mahdollisuutta, kun en viitsi kauheaa laskua tehdä Jackin äidille tuohon kotipuhelimeen.

Mulla on myös todella ristiriitaisia ajatuksia hieman kauempana odottavan jatkon suhteen. Tietenkin aluksi meidän täytyy löytää sopiva asunto Suomesta, mutta miten käy sen jälkeen? Jos Jack saa työskentelyluvan saatuaan hankittua duunia Suomesta, jäädäänkö me sinne ihan lopullisesti asumaan? Vai ollaanko me yhä muuttamassa pois Suomesta, mahdollisesti Kanadaan? Mulla oli vielä jonkin aikaa sitten kristallinkirkas ajatus siitä, että tullaan vaan Suomeen säästämään, kunnes ollaan saatu tarpeeksi rahaa kerättyä sieltä lähtemiseen. Mutta nyt se ajatus on jotenkin haalistunut ja väljähtänyt. 

Mitä jos me vaan jäädäänkin Suomeen asumaan, mutta pyrittäisiin matkustelemaan mahdollisimman usein? Ei sekään pahalta kuulosta. Mahdollisia reissukohteita majoituspaikkoineen (=yhteisiä kavereita, perheenjäseniä yms..) meiltä kuitenkin löytyy esim.

Kanadasta,Saksasta,Ranskasta,Espanjasta,Venezuelasta, 
Argentiinasta,USA:sta,Chilestä,Iso-Britanniasta.. 

.. Joten miksi ei vain kierretä nuo ensin ja katsota sitten, miltä tulevaisuus näyttää? Ihan potentiaalinen vaihtoehto. Se toinen suuntaa näyttävä ajankohta onkin sitten, kun mies alkaa töitä etsimään. Jos sitä duunia ei löydy, niin meidän on ennemmin tai myöhemmin parempi vaihtaa maisemaa jonnekin, mistä sitä duunia paremmin löytyisi. Ehkä jonain päivänä meidän täytyy olla hetki erossa toisistamme, jos Jack saa vaikka Espanjasta duunia ja sen täytyy itse mennä edeltä, että saa esimerkiksi asunnon järjestettyä valmiiksi? Kauheasti ajatuksia mielessä, sitäkin enemmän vastauksia. 

Kaikki on mahdollista, siihen olen uskonut aina. Mä en anna huonon työtilanteen estää mua elämästä niinkuin itse haluan, vaan jatkan elämän suunnittelemista ja pyrin tekemään kaiken omalla tavallani - niinkuin parhaalta itsestäni tuntuu. Siten me päästiin tännekin - pelkällä tahdonvoimalla ja tarpeeksi taistelemalla. Lippurahojen kerättyämme oltiinkin vielä niin onnekkaita, että saatiin meno-paluut lahjaksi Jackin perheeltä. Vaikka me oltaisiinkin käytetty omat rahamme, pärjäisimme silti ihan hyvin. Nyt tietenkin hieman paremmin.

No mitäs tänne auringon alle muuta kuin tulevaisuuden pohtimista?
Eilen vietettiin koko päivä rannalla. Eväinä löytyi juusto-meetwursti voileipiä, pullot Jack Danielsia ja Finlandia-vodkaa, soodaa ja 7UPia, bisseä, vettä, sipsejä ja pari askia tupakkaa. Ihan hyvin pärjättiin! Meitä oli matkassa minä, Jack, Jackin kaveri Frank, Frankin vaimo ja heidän tyttärensä. Lea pysyi kotona mumminsa kanssa. Illalla kun tultiin takaisin, pidettiin vielä parin tunnin pienimuotoiset grillijuhlat samalla poppoolla. Lea oli jo nukkumassa ja nukkuikin koko yön rauhallisesti. Neiti ei ole enää muuten tippaakaan kipeä. 

Eilisen rannan nimi oli El Yaque, ja se on ehdottomasti yksi Margaritan tunnetuimmista rannoista. El Yaquen ympäristöstä löytyy hotelleja ja toinen toistaan vaaleampia turisteja. Merta kohti katsoessa näkyy kuuluisa Isla de Coche, jonne itsekin haluan vielä tämän meidän reissun aikana mennä. Isla de Coche on huomattavasti pienempi saari Margaritaan verrattuna ja kuulemani mukaan aivan uskomattoman kaunis ja kokemisen arvoinen paikka. Sinne siis! 

Rahaa meillä on vieläkin, mikä itseasiassa ihmetyttää mua hieman. Meillä on vielä siis nimenomaan euroja, ei olla kaikkea vielä edes vaihdettu bolivareihin. Ollaan jo reissun puolessavälissä, mä ajattelin että viimeistään tähän mennessä oltaisiin oltu taskut tyhjinä. Hyvällä lykyllä mun ei kuitenkaan tarvitse pyytää äitiäni lähettämään tililtäni rahaa paikalliseen Western Unioniin, vaan pärjätään ihan hyvin sillä mitä meillä vielä on. Se olisi kyllä aika lottovoitto - saataisiin mun tilille kertyvät rahat siten säästettyä esim. tulevan asunnon takuuvuokraan, Jackin oleskelulupa-korttiin ja ihan vaan elämiseen ilman heti Suomeen saavuttuamme iskevää rahastressiä. Let's see what happens, peukut pystyyn!

Ps. Mulla on muistitikku täynnä, mun pitää käydä nopeasti ostamassa uusi, että saan laitettua tuoreita kuvia. Yllä oleva kuva on jouluaaton aamulta, kun nautittiin auringosta El Aqua-nimisellä rannalla.

Dzii

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / Tequeños con frescolita! (vuosi 2013)

Iltoja vaan sinnekin! Arvatkaa kenellä on taas aivan järkyttävät alavatsakivut? No Dziilläpä tietenkin..
Maanantaina lääkäriin, mua hieman pelottaa, että jokin on nyt hieman pielessä. Kivut ovat täysin samanlaisia kuin mulla oli reissun alkuvaiheessa, ja taas viimeisen parin päivän aikana oon onnistunut laihtumaan - mikään kun ei pysy sisällä niin aika helposti sitä alkaa kuihtumaankin. Viime kerralla kesti vajaan viikon, nyt on taas jo useamman päivän ollut. Välillä tuntuu, että tästä ei kyllä enää selvitä, kun alkaa kipukohtauksen yllättäessä heikottamaankin. Elämä on ihanaa. -.-
^Kirjoitettu lauantaina 05.01.2013. Samana päivänä sain apteekista helpotusta tuskiini, nyt jo melkein normaali olo - luojan kiitos!^

Aika menee ihan hirveen nopeesti. Nyt on sunnuntai, 06.01.2013 ja reissua on jäljellä 2,5 kuukautta. Mä olen aika tyytyväinen siihen, että meidän paluupäivänä Suomessa on mitä luultavimmin jo kelit hieman lämmenneet. Meidän paluupäivästä on vain reilu viikko huhtikuulle siirtymiseen, ja sehän tarkoittaa kaikenmaailman vappuja ja läheneviä festareita! Niin ja KISSin keikkaa Hartwall-Areenalla!

tausta
Tästä se nyt sitten alkaa.. Reissukuvia! 
Eilen käytiin kiven heiton päässä olevassa elokuvateatterissa katsomassa Cloud Atlas. Suosittelen oikein paljon, todella hyvä kahden ja puolentunnin pätkä. Ei minuuttiakaan menetetty, vaikka pissahätä alkoi olemaan aika voimakas siinä puolenvälin jälkeen.. 

Me ostettiin ennen leffaa iso frescolita ja rasiallinen tequeñoja,  molemmat paikallisia herkkuja. Tequeñot ovat varsinkin Venezuelassa ja Kolumbiassa hyvin suosittuja naposteltavia, paistettuja ns. leipätikkuja, joiden sisällä on valkoista juustoa täydellisen maun tuomaan. Frescolita on hyvin makea virvoitusjuoma, väriltään punainen. En kyllä osaa sanoa, mitä Suomessa myytävää juomaa muistuttaisi.. Hyvää kuitenkin on! 

Täällä ei ole yhtään niin paljon juomavaihtoehtoja kuin esimerkiksi Suomessa, mikä on toisaalta ihan hyvä juttu. Energiajuomia ei myydä kaikkialla, mutta en muutenkaan usko, että ihmiset edes juovat täällä niitä niin paljon. Suomessahan energiajuomista on tullut ongelma nuorten keskuudessa. Yksi asia lisää, jota en ymmärrä.

tolkis

Syötiin meidän tequeñot leffateatterin penkeillä istuen, meillä oli silloin vielä puolisen tuntia leffan alkuun. Juuri ennen saliin menemistä käytiin ostamassa vielä lisää leffaherkkuja ja seuraavat parisen tuntia vierailtiin vaikka missä ihmeellisissä paikoissa, yhdessä Tom Hanksin ja kumppaneiden kanssa. :)

Tänään mulla on luvassa töitä vielä seuraavat tunnit, aina puoli kolmeen asti (paikallista aikaa, nyt kello näyttää 10:48), siitä sitten biitsille. Myöhemmin on luvassa kokkailua yhdessä Jackin kaverin perheen kanssa täällä meillä kotosalla.

hotellilla5
Kuva jo alkureissulta, tuossa on se hotellin ranta jossa meitä kiellettiin uimasta. Kovat oli tuulet muuten!

Kiitos ja näkemiin! Tämä reissuneiti palailee taas..
Dzii

perjantai 4. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA OSA 1 (vuosi 2012)


Nyt alkoivat uudet tuulet puhaltamaan, ja tästä lähtien reissupostauksia satelemaan. Aloitetaan kuitenkin vanhoilla, rantapalloon kirjoittamillani postauksilla. Rantapalloilut jäävät tästä edespäin muille bloggareille, mulle sopii parhaiten aina yhtä mutkaton bloggeri. Tai sitten mä olen itse liian yksinkertainen rantapalloilemaan.. Oli miten oli, here we go;


" Ihana, Ihana Isla Margarita

Täällä ollaan! Reilu viikko takana ja mä olen aivan rakastunut. On tullut mm. shoppailtua päivänä jos toisenakin, vietettyä päivä rannalla (Playa Guacuco), nautittua all included- parin yön hotellireissusta (Dunes Hotel & Beach Resort), kärsittyä aivan järkyttävästä vatsataudista ja pestyä vaatteita käsin takapihalla. :) Hotelli oli aivan loistava – uima-altaita oli niin pieniä kuin suuriakin, majoitus tapahtui majataloissa, alue itsessään oli aivan valtava ja baareja ja ravintoloita löytyi moneen makuun. Hotellin alueella oli myös ranta, mutta valitettavasti voimakkaiden aaltojen vuoksi uiminen oli meidän visiitin aikana kielletty.
Shoppailemassa ollaan käyty niin paikallisessa ostoskeskuksessa (Sambil) kuin Santiago Mariñon kaduillakin. Aikaeroon ollaan kaikki kolme totuttu yllättävän hyvin, ja meidän pieni neitikin nukkuu jo koko yön unia täällä. Tänään illalla olisi tarkoitus lähteä kiertelemään paikkoja auton kanssa, huomenna täytyy viedä pyykkejä pesulaan.
Täksi illaksi olin suunnitellut kokkaavani jotain perinteistä suomalaista ruokaa mieheni perheelle, mutta se siirtyykin näemmä huomiselle. Itse kun taas eilen aloitin työelämän viikon loman jälkeen, niin en tänään ehtinyt kauppaan valitsemaan oikeita aineksia. Tämä neiti on paiskinut töitä viimeiset 5 tuntia. On muuten ihan kätevää, kun voi tehdä duunit ihan missä vain, kunhan netti pelaa. Pääsee tällä tavalla matkustamaan toiselle puolen palloakin. ;)
Olo on kuin paratiisissa, mutta kyllä se matkustuspäivä Suomesta tänne oli aivan järkyttävä. Lufthansan tietokoneet kaatuivat sopivasti meidän matkustuspäivänä ja siitä johtuen Helsinki-Vantaallakin kirjoiteltiin käsin boarding passeja. Loppu hyvin kaikki hyvin, perille päästiin vajaan vuorokauden kestäneen matkustamisen päätteeksi.
Terveisiä paratiisista! 


Rakkaus tätä mahtavaa saarta kohtaan kasvaa kasvamistaan. Joka päivä maagiselta, ja pelkästään ruokakaupassa tunnen suurta onnea ja iloa siitä, että olen juuri siellä missä olen.
Mä olen käyttänyt jo pienen omaisuuden vaatteita ostellessa, ja nyt pitäisi aloittaa taas pienimuotoinen säästökuuri. Olen ostanut niin shortsit, paitoja, housut, laukun kuin meikkejäkin. Tähän asti tyytyväisin olen ollut cocoa butteriin, voi kun kasvot ovatkin nyt pehmeät. :) Kuvia ei valitettavasti tule tässä postauksessa, en ole vieläkään saanut ostettua kameralle johtoa. Täytyy taas hetki odotella, kunnes saan lainattua piuhaa Jackin paikalliselta kaverilta. Ollaan kierretty miljoona kaupat, ja jokaisessa myyjät ovat todenneet, että pelkästään Canonin usb-piuhaa on melkein mahdotonta löytää mistään. Pari kauppaa on muistikortin lukijaa ehdotellut, mutta hinta ei kauheasti houkutellut.. Täällä on yllättävän kallista! Niin ne ajat muuttuvat, muutama vuosi takaperin täälläkin oli kuulemma huomattavasti edullisempaa.
Edellisyönä mulle nousi kauhea kuume. Ihan tuosta noin vain alkoi kurkkua koskemaan ja vilunväreet kruunasivat tuon kipeilyn alun oikein mainiosti. Nukuin kaikenkaikkiaan noin kolme tuntia koko yön aikana, olo paheni minuutti minuutilta. Eilinen päivä meni tiiviisti sängyn pohjalla voivotellen ja katsoen kaapeli-tv:tä. Puolet päivästä katsoinCanal Sonya , toiset puolet WarnerBrossia. Kohtuullisen nopeasti se päivä menikin mm. Frendejä, Greyn Anatomiaa ja CSI:ta tuijotellessa. Ei ollut muuten yksikään sarja dubattu, vaan kaikki (venezuelan)espanjalla tekstitetty! Propsit siitä.
Nyt olo on jo huomattavasti parempi, vaikka kauhean pitkään ei jaloillaan vielä jaksa olla. Kurkku on vielä hieman kipeä ja heikotus iskee jos liikaa koittaa touhuta. Poco a poco, niinkuin paikalliset sanovat. Nyt mua odottaa herkulliselta tuoksuva lounas, jonka Jackin äiti on kyhännyt.
Se on morjens! "

To be continued..
Dzii

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 ensimmäinen postaus

Niin se vuosi tuli ja meni ja Dzii nautiskeli eilen sen kunniaksi hieman alkomahoolia ja sapuskaa trooppisissa oloissa. Lea on vieläkin kipeä, tällä hetkellä lääkärivisiitillä tai sieltä takaisin kotiin tulemassa yhdessä isin ja mumminsa kanssa. Mä niiin toivon, että nyt saataisiin jotain superlääkettä, joka veisi pikkuisen vaivat ja parantaisi sen kuin salamaniskusta. Kauheaa katsoa, kun toinen yskii naamansa punaiseksi ja mikään ei tunnu auttavan. Eilen neitonen oksensi kunnon limaklimpit lattialle ja aamukolmelta heräsi taas yskimään. :/  Haluaisikohan joku jakaa kokemuksiaan pienen vauvan kipeilystä ja hoidosta? Arvostaisin.

Uutta ja mystistä vuotta 2013 olen tänään juhlistanut ostamalla liput KISSin ensi kesän Suomen keikalle! Keikka on juuri sopivasti Jackin syntymäpäivänä, joten nyt tuli ostettua synttärilahja hyvissä ajoin. Mittariin tulee mun rokkipojulleni 40 vuotta! Mä olen itse ainakin ihan innoissani menossa. Pienestä pitäen kiertänyt ahkerasti keikoilla ja festareilla, joista parhaita bileitä ovat olleet muunmuassa

Gogol Bordello x 2 : Gogol Bordello Eastpak Tourilla Helsingissä vuonna 2006, sekä vuoden 2007 Ruisrockissa. Rakastuin Gogol Bordelloon alunperin jo vuoden 2006 Ruisrockissa, ja saman vuoden talvena oli pakko päästä Kaapelitehtaalle fiilistelemään loistavan musiikin tahdissa. Vuoden 2007 Ruisrockin viimeisenä päivänä olin yksikseni Gogolin keikalla, mutta se ei menoa haitannut. Täydellistä!
Ziggy Marley : Pori Jazz 2007. Tämä ei enempää selityksiä varmaan tarvitsekkaan.
James Kakande : Ne kaikki monet kymmenet Jamesin keikat joilla olen Barcelonassa ollut. Aina täysi kymppi, uskomattomat bileet ja keikan päätyttyä loistavat afterpartyt. Muistan, miten James joskus sanoi mulle, että erästä tiettyä laulua laulaessaan hän usein miettii mua. Aika herkkää. :)
The Billy Young Band (AC/DC tribute) : Barcelonassa vuonna 2011, Salamandra-klubilla. Ensimmäinen kerta kun kyseisen bändin näin, ja täysin veivät mun sydämeni. Täydellistä soittoa ja täydelliset vokaalit laulajalta.
Jacktürbo : Samana iltana kuin AC/DC tribuuttibändinkin keikka. Loistavaa, muruseni! Paras mieheni keikka, jossa mä olen ollut yleisön joukossa. Noin kymmenen Jacktürbon keikkaa on itselläni takana.

Kuva täältä

Nyt takaisin työvuoron pariin ja keittiöstä hakemaan sapuskaa. ->
Dzii