keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Taustalla Espanja-Venezuela futismatsi

P1010261
Jälleen kerran vierähti muutama tunti kattoterassilla. Kokeilin muuten sitä itse tekemääni öljyä jo tänään, toimihan se sitten. Mulla on ihan kesäinen olo, kun nyt jo ruskettunut. <3
tolkis2
Auringon palvomisen jälkeen kävin suihkussa, datasin hetken ja lähdin ruokakauppaan. Tänään käytin ensimmäistä kertaa kesäkenkiä.:) Vuoden 2012 kesäkenkä-neitsyys on siis menetty.
tolkis3
Kotiin lähti jääteetä, suklaakeksejä. yksi sitruuna, jauhelihaa, kirsikkatomaatteja,  juustoa ja vaikka mitä. :)
tolkis4
Ostokset kun oli saatu kaappiin, aloin kokkailemaan. Tuossa paistui mm. sitä jauhelihaa ja kirsikkatomaatteja jotka just olin ostanut. :)
Että sellainen päivä tällä kertaa.. Hieman toimetonta, mutta oikein leppoisaa ja mukavaa ollut.
Kokkailujen jälkeen oon oikeastaan vaan jatkanut löhöilyä, ainoastaan vaan vaihtanut paikan terassista makuuhuoneeseen. Ihan leppoisasti ja nopeasti aika mennyt, äsken sain katottua Salatut Elämät koneelta ja syötyä keksejä. Vettä pitäisi kyllä koittaa juoda hieman ahkerammin, tänään mennyt vain noin litran - puolentoista verran (villi veikkaus). 

Eilen mä sain Facebook-kaverikseni mun lapsuuden "poikaystävän". Oon jo monen vuoden aikana koittanut sitä löytää, nyt vihdoin onnisti. Eilen tämä oli sitten tosiaan vastannut lapsuuden kotikonnuista utelevaan viestiini, jonka lähetin tälle (ja monelle muulle saman nimiselle) viime kesänä. Olin ihan ihmeissäni saadessani vastauksen näin monen kuukauden jälkeen. Ja että siitä vastauksesta kävisi ilmi, että oikea ihminen kyseessä! Olen vieläkin ihan ihmeissäni siitä, että yli 12 vuoden jälkeen sain jälleen yhteyttä ihmiseen, joka oli paras kaverini alle kouluikäisenä. On tämä elämä ihmeellistä. :) Hymyilyttää ja muutenkin todella hyvä fiilis tästä.


Huomenna luvassa töitä, aurinkoa ja toivottavasti äidin lähettämästä paketista nauttimista. Jos selkä antaa periksi, niin jotain kotijumppailua voisi myös harrastaa. Tänään taas joutunut turvautumaan Paracetamoliin, kun alkoi kivut taas ottamaan vallan. :/ Olisin kyllä jo valmis luopumaan näistä vaivoista, jotain urheilusuorituksia on pian pakko päästä tekemään..

Dzii

Päivän sana: Soleado - Aurinkoista!

saa
Siinä hieman päivän säätä tunti tunnilta..



Kuunnelkaahan tuo kappale, jos ei ennestään jo ole tuttu. Aivan loistava päivän starttaaja! Mä pakenen nyt kattoterassille, toivottavasti hieman paremmalla onnella, kuin eilen. Palaamisiin!
Dzii

tiistai 28. helmikuuta 2012

Iltamusiikkia Maailmalta


Siinä hieman La Puta Electricaa ja Gualbertoa. Päävokalisteina Gualberto Ibarreto ja rakas mussukkapussukkani. :)

Willie Colonin yksi traagisen upeista kappaleista..

.. Ja tietenkin Ruben Bladesia.

Bob Dylania unohtamatta!

Dzii

Martes 28 de febrero (de 2012)

Tänään ollut taas aika tuskainen päivä. Ja päivähän ei ole vielä edes läheskään lopussa. Jippii..
Aamulla heräsin normaaliin tapaan työvuoroa tekemään, tällä kertaa ahertelin yhdeksästä yhteentoista. Selkäkivut pitivät taas tavalliseen tapaan seuraa mulle. Tein laiskana ja aina mukavuutta tavoittelevana ihmisenä työvuoron sängyssä makoillen.
Töiden jälkeen aamupalan laittamista ja porkkana-öljyn valmistamista. Ajattelin nyt sitä Suomesta tulevaa pakettia odotellessa kokeilla ihan vain huvin vuoksi. Porkkanoita ei meiltä löytynytkään sitten kuin yksi plus toinen aivan säälittävän pieni, mutta koitin silti. Toivottavasti toimii, ajattelin jo heti tällä viikolla kokeilla jos säät nyt sallii. Tälle viikolle on luvattu hieman epävakaata, saa nähdä minä päivänä sateet yllättävät.

Tässä olisi kuitenkin tällainen ennuste seuraaville päiville:

Imagwwen1

Siinä hieman espanjankieltä samalla. Eli kuten fiksuimmat hoksaakin..
Martes - Tiistai
Mièrcoles - Keskiviikko
Jueves - Torstai
Viernes - Perjantai
Sàbado - Lauantai
Domingo - Sunnuntai
Soleado - Arinkoista
Parcialmente nublado -Paikoittain pilvistä
Despejado - Selkeää
Chubascos - Vesisateita
Mayormente soleado - Pääosin aurinkoista

Juu, mulla ei ole pienintäkään muistikuvaa, käyttääkö ne siellä Suomessa juuri noita sanoja säätiedoituksissa, mutta varmasti ymmärrätte kuitenkin pointin. Jos tuon mukaan mennään, niin sunnuntaina voisi olla ihan hyvä päivä kokeilla sitä öljyä. Meillä on kattoterassilla yleensä ainakin pari astetta lämpimämpää, sen verran on tuulensuojaa eikä merikään ole ihan vieressä. 
Äitini tosiaan laittoi sen paketin eilen jo tulemaan, mutta kuulemma unohti aurinkorasvan. Sanoi laittavansa vielä tämän viikon aikana uudessa paketissa. Kelan papereiden mukana se oli kuulemma kuitenkin laittanut pari suomenkielistä lehteä(jännityksellä odotan, että mitä lehtiä..) ja karkkia. Mä luulen, että jo torstaina saattaa tulla kirje kotiin, jossa kehotetaan noutamaan paketti postista. Siitä sitten seuraavana päivänä postitoimistoon jonottamaan. Peukut pystyssä, ettei ala heikottamaan odotellessa.

Takaisin tämän päivän pariin.. Eli tosiaan sain öljyt valmiiksi, ja mielessä oli datailut kattoterassilla. Sain kaiken tarpeellisen ( raahasin tietokoneen johtoineen, vesikanisterin, suklaata ja muuta välttämätöntä) terassille, istahdin pöydän ääreen ja koitin rentoutua. Hetken ehdin istumaan, kun yhtäkkiä alkoi taas heikottamaan ihan käsittämättömästi. Samaan aikaan pyörrytti, ahdisti ja oksetti. Mun oli pakko tulla takaisin  sisälle, ennen kuin olisin tajuttomana katolla. Siltä musta tuntui. 

Jätin kaiken niinkuin olin juuri pistänyt, ja kiiruhdin sänkyyn sikiöasentoon lepäämään. Hetken kesti, kunnes olo alkoi hieman paranemaan.. Selkäkivut kuitenkin pysyivät, ja tuntui että vaan pahenisivat. Oikea jalka oli aivan turta, reiden kohdalta lihakset todella kipeinä. Pitääkö mun tosissaan odottaa vauvan syntymään asti, että pääsen näistä selkä-/jalkakivuista eroon? Siltä alkaa jo tuntumaan.
Mies ajattelevaisena hieroi taas jalkaani, pakaraa ja alaselkää, kunnes pystyin rentoutumaan. Sen jälkeen se tuli mun taakse makoilemaan ja halasi mua lämpimästi. Tiedä sitten, että yrittikö mua saada nukahtamaan, mutta niin taisi käydä. Sain nukuttua tunnin verran, ja taas heräsin kipu seuranani. Tällä kertaa turvauduin 650mg:n Paracetamoliin, mutta eihän se oikeastaan mitään auttanut. 

Nyt pari viimeistä tuntia vaan levännyt ja  koittanut löytää kivuttomia asentoja, kuitenkin aina välillä hieman asentoa vaihtaen, muuten tulee vaan pahempina kivut takaisin. Oon jotenkin tosi väsynyt, nytkin tekisi vaan mieli mennä nukkumaan ja herätä huomenna. Vielä pitäisi kumminkin jaksaa. Ajattelin soittaa mummilleni vielä tänään, kysellä hieman kuulumisia ja kiitellä avusta vielä kertaalleen. Salatut Elämätkin oli vielä mielessä..

Dzii

maanantai 27. helmikuuta 2012

rakkaat, mystiset lukijani..

Mä olen nyt tuijottanut tätä näyttöä viimeiset viisitoista minuuttia. Aina välillä avannut Facebookin vastatakseni uuteen viestiin, sen jälkeen taas palannut tuijottamaan tätä bloggerin tekstilaatikkoa. Ajatuksia olisi vaikka millä mitalla, mutta en tiedä miten parhaiten pukisin ne sanoiksi. Melkein pistää ahdistamaan, kun ei tiedä mitä sanoisi, mutta jotain on kirjoitettava. Sormet kaipaavat toimintaa.

Aina välillä sitä alkaa miettimään, että minkälaiset ihmiset tätä mun blogiani käyvät lukemassa. Ainoastaan parista vakiolukijasta tiedän hieman taustojakin, teistä muista mulla ei ole aavistustakaan. Kyllä mulla on aavistukseni, että mistä olen suurimman osan lukijoistani saanut, mutta ei sekään kauheasti teistä henkilöinä kerro. Musta on kuitenkin aivan parasta, että teitä näyttäisi olevan hieman joka puolella maailmaa. Melkein aina näkyy vieläpä samat ulkomaat tuossa kävijälaatikossa, ainakin Irlanti ja Saksa monesti vilahtanut oikeassa reunassa. Uskaltautukaa joskus vielä kirjoittamaan kommenttiakin. :)

Mä en itse ole koskaan varsinaisesti seurannut mitään blogia, mitä nyt täysin tekemisen puutteessa lukaissut jotain. En vaan ole löytänyt sellaista blogia, joka mua oikeasti ja täysin vilpittömästi kiinnostaisi. Löydän aina vain täysin vääränlaisia, omaan makuuni liian tylsiä tai muuten vain kyllästyttäviä blogeja. Kaikista vähiten mua kiinnostaa katsoa kuvia yksi toisensa perään tylsemmistä H&M:n neuleista, topeista "cooleilla" teksteillä ja siihen päälle vielä ihkut päivän asu-otokset. Mua oikeasti kyllä kiinnostaa nähdä ihmisten erilaisia tyylejä, mutta sellaiset maailman tylsimmät vaaleaa seinää vasten(tai nyt talvella lumimaisemassa!) otetut farkut+toppi+neuletakki otokset mua lähinnä vain ärsyttää. Missä on mielikuvitus? Ja asentohan on sama melkein kaikissa kuvissa, toinen jalka hieman koukussa ja kasvoilla tekohymy. Ihkun huippu!

Olenpas mä kirjoittanut hitaasti tätä postausta.. Ulkona on jo pimeää ja nälkäkin alkaa iskemään. On tämä elämä sitten rankkaa. Onneksi ei kuitenkaan yksin joudu olemaan, nykyään mulla on seuraa 24/7. Pikkuinen prinsessamme pitää potkuillaan ja pyörimisillään huolen siitä, että en sitä unohda. :) Tänään alkoi 28. raskausviikko, katotaas mitä tuo tullessaan. Toivotaan kuitenkin, että uusilta vaivoilta säästytään. Ainakaan vielä ei ole mitään uutta ilmennyt, eli nyt vaan peukut pystyssä viikkoa eteenpäin..

astetta sekavampi postaus

nortisybarregona
Ja taas tänään otettiin masukuvia. Tässä ehkä ihanin kuva mun pienestä perheestäni. <3

Ajattelin taas olla hieman ilkeä ja kehuskella tällä säällä..
Tänään loikoilin taas muutaman tunnin, ja muistona sain RUSKETUSRAIDAT! Virallisesti vuoden ensimmäiset selvät rajat. Kyllähän tuo hymyilemään pistää.

huone1
Tässä on mun näköalat kotona dataillessa. Meidän säälittävän pieni televisio pilkistää tuolla ylhäällä.. Niin ja tuo musta boksi nurkassa esittää Playstation2:sta.
Tänään meillä oli pienimuotoiset siivousoperaatiot makuuhuoneessa. Siirrettiin mm. sängyn paikkaa ja tuo kaappia muistuttava taso siirrettiin vaatehuoneesta tänne.

huone2
Oikein mielenkiintoista.. Tuolta löytyy lähinnä sukkia ja alusvaatteita. Paperipussissa villasukat!

huone3
Meidän makuuhuone on saanut vaaleanpunaisia yksityiskohtia. <3
huone4
Raskausajan papereita kukkakuviollisessa mapissa, Carrefourin lehtinen ja Ser Padres.
Huomenna aamulla on asioiden hoitoa ja muuta puuhailtavaa, kahdesta viiteen työvuoro. Nyt mulla pyörii Oscarit taustalla, ja pohdiskelen, että mitä hyvää naposteltavaa voisin hakea keittiöstä. Suklaata ei enää löydy, kun aikaisemmin tänään taikatemppuilin viimeisen 100g suklaalevyn taivaan tuuliin. Olen mä aikamoinen taikuri. Vatsa kiittää, kun kaakaotakin oli pakko juoda.. Voi tätä herkuttelua, pistän kyllä täysin raskauden piikkiin. Kesällä tällä neidillä on hieman urheilusuorituksia edessä.
 DUMLEJA JA SUOJAKERTOIMIA

Juttelin taas tänään pitkästä aikaa äitini kanssa. Huomenna lähtee paketti tulemaan Suomesta tänne Barcelonaan. 
Tilasin äidiltä yhden Kelan kaavakkeen(jostain syystä en voi tulostaa netistä lataamaani), porkkana-aurinkovoidetta, Dumleja ja suomalaista luettavaa. Saa nähdä millainen paketti tulee.. 
Viime kerralla kun sain paketin Suomesta, siinä tulemisessa ei kestänyt muutamaa päivää pidempää. Toivottavasti saan tuonkin yhtä nopeasti, pääsen sitten (toivottavasti, jos kelit pysyy yhtä hyvinä) jo ensi viikonloppuna läträilemään uuden aurinkovoiteen kanssa. Viime vuonna koko kevät meni porkkanavoidetta käyttäen, ja ensi kertaa moneen vuoteen, rusketuin aivan naurettavan lyhyessä ajassa. Meiltä löytyy kotoa kaikenlaisia voiteita kunnon suojakertoimilla, mutta mä haluankin nyt juuri päinvastaista. Aurinkovoiteen naurettavan pienellä suojakertoimella. Ja nimenomaan porkkanaa sisältävää aurinkovoidetta. Kuulostaa varmasti aika typerältä...

Alkaa taas silmät uupumaan ja Oscarien tunnelmat peittyvät mun haukotuksiini.. Voisin hakea keittiöstä appelsiinin ja jogurttia, ottaa hieman mukavemman asennon ja koittaa edes hetken keskittyä ainoastaan tuohon lähetykseen. Kauniita unia ja sitä rataa.. Huomiseen!

Dzii

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

huone1

huone3


huone4

huone2

huone6

huone5

solo para decirte..

Huhhei, ja taas yksi päivä ohi aivan hetkessä. Aamulla menin taas kattoterassille nauttimaan auringosta, tein työvuoron ja jäin vielä sen jälkeen nauttimaan lähestyvästä kesästä. Kyllä siinä yhteensä muutamat tunnit vierähti, ja viiden-kuuden-maissa siirryin kokkauspuuhiin. Valmistin meille herkullista kana-pekoni-kasvispataa. Olin aikaisemmin päivällä löytänyt hyvän ohjeen kalkkuna-pekonipataan, jota sitten käytin hieman apuna. Ruokaa valmistui kunnon satsi, riittää aivan mainiosti vielä huomisellekin. Ruokaan tuli:
Oliiviöljyllä paistettua kanaa ja pekonia
Porkkanoita
Sipulia
Laakerinlehtiä
Vettä
Punaviiniä
Perunoita
Lehtisellerin varsia
Kesäkurpitsaa
Suolaa
(Fondia)

Ruokajuomana Dziillä appelsiinimehua, miehellä Fantaa. Tykkäsi kuulemma kovasti, vaikka teinkin tuon aika fiilispohjalla, unohdin jopa suurustamisen.. Hupsista.

Hei niin, eilisestä! Eilen oli todella kiva ilta, ruoka oli maukasta ja seura aivan loistavaa. Ruokailu hoidettiin intialaiseen tyyliin sormilla. Otin paljon kuviakin, mutta jostain syystä en ole saanut niitä tähän koneelle. Koittanut olen monesti, mutta kone ei löydä kamerastani niitä eilisillan kuvia. Kamerasta kun tarkistaa, niin kuvat hyvässä tallessa. Koitin ottaa uusia kuvia ja laittaa ne sitten tähän koneelle - onnistui ilman ongelmia. Eipä sitten kelvannut kuvat, liian hardcore-meininkiä tällaiselle vanhalle läpyskälle. Pitää huomenna koittaa miehen koneella. Outo juttu kyllä..

Nyt olisi luvassa ilta poppareiden, appelsiinimehun, suklaan ja leffan parissa! Miehen ja pienen kickboxingia harjoittelevan maha-asukin seuraa tietenkään unohtamatta. Leffana "What Women Want", eli komediahömpällä mennään. Löysin tuon leffan muutama päivä sitten CashConverterin alennuskorista, ja 2€ köyhemmäksihän siinä sitten tultiin. Tuttu leffa, mutta ei ollenkaan sellainen, etteikö taas uudestaan voisi katsoa.

Arvatkaa muuten mitä? Nyt on pienelle prinsessalle nimi! Eipä siinä miettimisessä mennytkään kuin muutama hassu kuukausi. :´) Toivotaan, että ei sitten synnytyslaitoksella tule mitään kauheaa kriisiä, että ei se muksu nyt näytäkään yhtään sen nimiseltä.. Pitäisi varmaan koittaa miettiä jotain toista vaihtoehtoa varalle.


Elämyksellistä lauantai-iltaa toivotellen,
Dzii

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ponte las pilas

 Mua turhauttaa ihmisten aikaansaamattomuus. Itse osaan olla hyvinkin aikaansaamaton ja laiska, mutta en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuulee minkälaisissa asioissa toiset eivät vieläkään saa yhtään mitään aikaiseksi. Vieläkään, koska sentään aikuisista ihmisistä on kyse.
Ainoastaan säälipisteiden kerjäämistä ja asioiden muuntelemista(ja kenties suurentelemistakin) keskustelupalstoilla.

Ihan tulee teinivuodet mieleen, eikä missään muodossa hyvällä tavalla. On se kummallista, kun ei asioita osata hoitaa niinkuin aikuiset ihmiset. Ei edes voi yrittää. Paha on alkaa toisen elämään puuttumaankaan, ja jos toistuvasta kehotuksesta huolimatta ei ymmärrä, minkä sille sitten voi. Pitääkö toisen antaa olla asiassa kuin pikkulapsi, vai ravistellako pitäisi? Ymmärrän toki, että helpottaa kun saa purkautua asioistaan, oli se kohde sitten keskustelupalsta tai kaveri. Itse henkilökohtaisestikin olen molempia keinoja käyttänyt. Mutta se, että sen toistuvan valittamisen jälkeen, sitä täytyy vaan lisätä pökköä pesään ihan väärissä paikoissa, eikä missään nimessä voi tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi. Aikuiset ihmiset, järki käteen ja TOIMIKAA.

Ujouteen ja herkkyyteen on tässä maailmassa välillä aika turha vedota. Jos olet pienestä asti ollut tuppisuu etkä ole uskaltanut sanoa omia mielipiteitäsi, ei sen kuuluisi tarkoittaa sinun olevan sitä lopun elämääsi, että se olisi jonkinlainen luonteenpiirre tai ominaisuus. Päinvastoin. Siinä tapauksessa, aikuistuttuasi on korkea aika opetella. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut pysyvät herkkinä ja ujoina koko elämänsä, mutta kyllä niistä eroon pääsemistä edes yrittää pitäisi. Ei vain valittaa valittamisen perään, niinkuin joillain tuntuu tapana olevan. Voi kun voisi virtuaalisesti hieman ravistella ihmisiä..

Osa mun lukijoistani saattoi arvata, että mistä tuli tällainen yhtäkkinen inspiraatio. On se elämä vaan kummallista ja ihmissuhteet vielä kummallisempia. Olen pahoillani, jos tekstin inspiraation lähde tunnisti itsensä ja loukkaantui. Mua vaan ottaa aika paljon pannuun ihmeellinen jatkuva valitus, ja tännehän mä aina tulen purkamaan fiiliksiä ja ajatuksia. Muunmuassa.

Dzii

perjantai 24. helmikuuta 2012

Lisää kesäisiä päiviä

dzii1
Hyvää huomenta! 
Tänään oli taas hyvä päivä ottaa aurinkoa.
Heräsin siinä yhdentoista maissa, juuri sopivasti hieman ennen työvuoroa. Kävin suihkussa ja laitoin terassin olohuone-kuntoon. 
dzii2
Tuossa mä tein päivän työvuoroni tänään. Läppäri on varjossa tuon valkoisen peiton takana.
Työvuoro mulla oli yhdestätoista kahteen, jonka jälkeen jäin vielä muuten vain nauttimaan auringosta. 
Taisin mä tuolla terassilla ainakin neljään - ehkä viiteenkin asti köllötellä. Auringosta sain nauttia hieman yli kolmeen, sen jälkeen se karkasi tuon viimeisimmässä kuvassa näkyvän seinän taakse. 
dzii5
Kameralla leikkimistä..
Huomenna aamulla työvuoro samaan aikaan kuin tänään, eli kattoterassihan siinä sitten taas kutsuu. Tänään ei tarvinnut edes housuja, vaan päällä mulla oli korkeintaan pikkuhousut ja löysä toppi. Jossain vaiheessa vaihdoin topin bikinien yläosaan. Voi hitsit, on se kesä tosiaan tulossa. Bikinit päällä helmikuussa, en valita!:)
dzii3
"Oh nooo too much sun!"
Nyt mun täytyisi jo tehdä lähtöä keskustaan päin, luvassa on intialaista ruokaa ja hyvää seuraa. Mä postailen taas luultavasti myöhemmin, kunhan oon päässyt takaisin kotiin. Railakasta perjantaita kaikille! Tämä neiti lähtee nyt kaupan kautta metropysäkille päin.. Seikkailut odottavat!

Dzii
dzii1

dzii2

dzii5

dzii3

dzii6

PARTY TIME!

Aurinko toi mukanaan hyviä uutisia! Miehellä on ensi viikosta lähtien luvassa duunia. :)

Duunipaikkana on täysin uusi ravintola Barcelonan rannassa (Barcelonetassa). Mies ei vielä tiedä tarkalleen, että kuinka paljon sille riittää hommaa, mutta lupailivat että jo ensi viikosta lähtien mies pääsisi ainakin jossain auttamaan. Maksun saisi ilmeisesti kerran viikossa. Täydellistä! Sanoivat vielä, että heti kun heille tulee tarvetta tarjoilijoille, ilmoittavat miehelleni ensimmäisenä. Siihen asti muita hommia sitten. Ensi viikolla selviää tuosta paremmin, kunhan tuon ravintolan toinen omistajista soittaa ja ilmoittaa. 

Duunista sai mies kuulla hyvän kaverinsa kautta, joka siis ihan tuntee toisen näistä omistajista. Aika tuuria oli, että juuri tänään mies lähti tapaamaan tuota kaveriaan, joka sitten oli itsekin vasta juuri kuullut tuttunsa uudesta ravintolahankkeesta. Järjestivät sitten miehelle työhaastattelun, jonne hän meni vielä tämän saman päivän aikana.

dzii
Hyvistä uutisisista innostuneena, mies yllätti ja ilmestyi kotiin pizza, 2l Coca-Cola ja litran omenamehu mukanaan. Mä olin oikein hurja ja join aitoa kunnon Coca-Colaa herkullisten pizzapalojen kera.


Mutta, mutta.. Nyt alkaa taas silmät menemään sen verran ristiin, että tämä neiti sanoo HYVÄÄ YÖTÄ! ja painuu Nukku Matin kanssa treffeille. Huomiseen.:)

Iloisena, mutta väsyneenä..
Dzii

torstai 23. helmikuuta 2012

Paperille raapusteltua


dzii5
Siivoilin tuolla kattoterassilla tänään, viimeisenä silauksena pölyjen ja muun tarpeettoman suihkuttelu pois.

"Arvatkaa, mitä mä teen?
Mä otan aurinkoa! Äsken kävin sisällä tarkistamassa lämpötilan, ja nopeasti googlettamalla selvisi, että ainakin +17 olisi luvattu. Musta tuntuu, että noita asteita on tässä meidän terassilla vähintään +20. Loppuviikoksi on luvattu yhtä lämmintä säätä, esimerkiksi sunnuntain ennuste oli +20 päivällä, +8 yöllä. Kyllä se kesä taitaa ihan virallisesti tehdä tuloaan!
Mä olen niin hurmioissani tästä auringosta, että päätin pyhittää tämän päivän Vuoden 2012 ensimmäiseksi auringonotto päiväksi. 
dzii8
Kukkuu!
dzii3
Siinä se läppäri odotteli kiltisti.. Tässä vaiheessa mulla oli vielä kattoterassin pienimuotoiset siivoukset kesken.
Nyt mulla on päälläni ohut toppi, polvien yläpuolelle käärityt miesten pitkät kalsarit(:D), ja ihoa suojaa Nivean aurinkovoide. Mukanani mulla on omenamehua, kamera, vihko ja kynä. Aurinko paistaa sen verran, että ei läppärin kanssa voi kirjoittaa, siispä tämäkin teksti on alunperin omalla kauniilla käsialallani kirjoitettu. Aika old skool - meininkiä siis. Kello on nyt 14:30.
dzii4
Koko kroppa kaipaa aurinkoa, väsyneet jalkaparkani itkivät jälleennäkemisen onnesta.
dzii2
Hihi, prinsessa oli mukana. <3
Ihanaa, miten aurinko voikaan piristää. Tästä puuttuu enää hyvä seura, niin hetki olisi täydellinen. Kuuntelen tässä samalla mieheni musisointia, murusen uusi biisiprojekti alkaa kuulostamaan aika hyvältä! Tuo kappale kertoo mieheni toistuvasta painajaisesta, jossa hän sodan keskellä koittaa epätoivoissaan löytää minut. Hihi, mä olen biisin "tähti". ;) Tai jotain sinne päin..
dzii7
Banaania nassuun, että jaksaa!
Aamulla ei muuten sitten mentykään niitä asioita hoitamaan, vaan näillä näkymin se reissu on luvassa ensi maanantaina. Tarkoitus oli tosiaan mennä erään kivan suomalaisen tytön kanssa, mutta niiden pienellä perheellä on nyt niin paljon kaikkea tehtävää ja kiireitä, että tarpeeksi aikaa ei tuolle löytynytkään.
Ella, eli tämä suomalaiskaverini, on myös raskaana, muutamaa viikkoa pidemmällä kuin minä.
Tosi jees, kun on saanut tutustua johonkin toiseen vauvamahalliseen. Nyt voidaan vaappua yhdessä.
Ollaan nyt tunnettu toisemme vasta muutaman viikon verran, alunperin "löydettiin toisemme" Facebookista Katalonian Suomalaisista. Siellä mä utelin, että asuisikohan meillä päin joku muu vatsa-asukkaan kanssa päiviä kuluttava suomalainen. :) Siitä se sitten lähti.
Nyt kyllä vihko pois ja nautin auringosta. Kohta on taas koko kattoterassi varjon peitossa. :/
Kuittaus klo 14:50."
dzii6
Auringon kadottua terassilta, palasin kiltisti uskollisen rakkaani luokse.
Rauhallista illanjatkoa toivotellen,
Dzii
http://lavidadedzii.blogspot.com/2011/07/la-boda-de-olgis-y-nortis.html

<3

Hyvää yötä!

iltapala
Dziin iltapala:
Mansikoita
Banaania
Marja-jogurttijäätelöä
Kahta eri suklaata ja päälle hieman valmiskaakaota..

Hähähää, kauniita unia toivotellen,
Dzii

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Oon muuten ihan ylpeä mun syömisistäni!

Aamupala
Mansikkajogurtti ja banaani

.....Pähkinöiden napostelua ja omenamehun litkimistä

Lounas
Valkoista kalaa(?mulla ei oo mitään hajua nimestä), tilliä ja tummaa riisiä
Juomana omenamehua

Pähkinöiden napostelua ja omenamehua.....

Päivällinen
Kananugetteja, maissia ja vihreitä papuja
Juomana omenamehua

Iltapala




Lepopäivä

Mun keskiviikkoni on kulunut - ja kuluu vielä loppuun asti, suurimmaksi osaksi sängyssä lepäillessä. Aamulla varmistettiin seuraava neuvola-aika, siitä hieman myöhemmin käytiin pankissa ja tehtiin hieman ikkunashoppailuja. Kotimatkalla ostettiin omenamehua, pähkinöitä ja nugetteja. Tuossa on nyt mun tämän päivän kämpän ulkopuolella tehdyt suoritukset, eikä mua kyllä saa sen enempää tekemäänkään enää tänään. Kotona oon hieman siivoillut ja järjestellyt tavaroita. Alkaa tuo kasvava masu hieman hankaloittamaan liikkumista, ja on todella outoa kun täytyy kävellä hitaasti. En vaan yksinkertaisesti pysty enää menemään entiseen tahtiini, alkaa samantien pistämään masusta. Musta on nyt tullut tällainen isomahainen vaappuja.:)
Ei siinä, en kyllä ollenkaan pistä pahakseni, välillä täytyy pitää tällaisia kunnon lepopäiviä. Juu, välillä..


Huomenna on taas aamulla menoja, täytyy tänään ladata akut täysiksi että jaksaa! Tarkoitus olisi käydä kyselemässä asumistuen saantimahdollisuuksista, ja siitä, että mitä kaikkia papereita ne multa vaatii. Jos olen oikein ahkera ja pirteä, samalla reissulla voisi käydä toisessa paikassa kyselemässä mun espanjalaisen henkilöllisyystodistuksen perään. Sen saamiseksi tarvitsen nyt melkein ainoastaan Libro de Familian, joka mulle ja miehelle luovutettiin naimisiinmenon yhteydessä. Eli ihan simppelisti pitäisi hoitua, kunhan tuon ns. Perhekirjan ja passini muistan ottaa mukanani. Jo tuon ensimmäisen hoitamisesta tulee ainakin muutama kilometri perinteistä kävelyä, huomisen urheilusuoritukseni. 

Perjantaina on tyttöjen ilta, eli olisi tarkoitus mennä keskustaan kaverin luokse. Sama osoite kuin viime viikolla, samat kamalat portaat odottaa.. Tällä kertaa meidän pitäisi olla sillä porukalla, millä viimeksikin oli alunperin tarkoitus. Ohjelmassa kokkailua ja rentoilua pienellä (mutta sitäkin paremmalla!) porukalla. Miehellä on samoihin aikoihin omat menonsa keskustassa, ja tarkoitus olisi lähteä samaa matkaa takaisin kotiin. Keskustaan lähden luultavasti miestä ennen, varmaan kuuden-seitsemän aikoihin. Kai se taas noin puoleenyöhön menee, viime perjantaina olin kotona melko tarkalleen 00:30.

Tällaista pientä päivittelyä. Nyt suunnitelmissa jääkaapin tyhjennystä, jakso Los Serranoa ja rutkasti omenamehua. Jostain syystä oksettaa taas hieman.. Peukut pystyssä, että olo paranee. Mä en halua takaisin sairaalaan. Hyi. :/

Dzii

En piittaa nallekarkeista!

Eilisen huonoista uutisista huolimatta, on tämä päivä mennyt aika mukavasti. Näin asioita ajateltua, miehen kanssa puhuttua ja ennen kaikkea rauhassa levättyä, pystyy taas näkemään pilvien hopeareunukset. Kyllä tämä kaikki vielä iloksi muuttuu, vai mitä? Pieni balleriina mun sisälläni saa mut hymyilemään, ja samalla uskomaan niin. 
Pahin aika on jo melkein ohi, kevät on saapunut ja työpaikkojakaan ei enää pitäisi olla niin mahdoton löytää. Eilen saatiin lämpimät tervetulotoivotukset Margarita Islandille, jos tilanteet Espanjassa eivät ala muuttumaan. Päivä kerrallaan katsotaan mitä tapahtuu, pikkuisen parasta ajatellen ja sen mukaan tulevaisuutta varovasti suunnitellen edetään..

21.02.2012 - Päivä Dziin ja Pikku Prinsessan mukana
planet3
"Què comer durante el embarazo? - Mitä syödä raskauden aikana?"
Tänään luettiin Ser Padresia.. Meitä kauhistutti runway-kuvat viisivuotiaista..
planet
Otettiin masukuvia.. Mies keksi taas uuden lempinimen vauvamasulle - Planeetta.

tn2
Mies kävi ruokakaupassa.. Nyt on appelsiineja, mansikoita, suklaavanukkaita ja vaikka mitä. <3
P1010077
 Ruokakassit tyhjennettyä lähdettiin Cashconverteriin kyselemään uutta virtajohtoa Dziin läppärille. Ihanat nuo villasukat..
tn1
.Eikä siinä kaikki kuvat! Tässä on kuva meistä tulevista vanhemmista Gràcian kaduilla. Mies ei oikein ollut linssilude-päällä, niin piti tyytyä jalkojen kuvaamiseen..:') On muuten häiritsevä tuo sen pullottava (oikea) tasku.

Eli tällainen postaus tällä kertaa. Ei tuo pokkari aivan huono ostos ollut, nyt se tosiaan kulkee kaikkialle mun mukanani, masukuvia oon ottanut jo monet kymmenet! Niin ja tietenkin nyt te saatte nauttia ja kärsiä kaikenlaisista jännistä ja eksoottisista kuvista entistä useammin. Ideana on kuitenkin, että en tätä blogiani muuta täysin kuvapainoitteiseksi, vaan jatkan mielipiteistäni ja kaikenlaisista ajatuksistani avautumista entiseen tapaani. Nyt vaan kuvien kera.


Kauniita unia toivotellen,

Dzii

tiistai 21. helmikuuta 2012

Ei mene nallekarkit tasan

Ei tosiaan.
Mua hieman hävettää tuo intoilemiseni edellisessä postauksessa. Eilen iski takapakkia ja kunnolla.

Meidän oli tarkoitus saada mieheni sukulaisilta suht suurisummainen avustus - tai niin minä ainakin luulin. Viime viikolla mieheni kertoi äitinsä soittaneen, ja lopulta mainitsi summan, jolla he voivat meitä avustaa. Siinä sitten ikävä kyllä, sanoi hän määrän sanoessaan vahingossa "tuhatta", eikä "sataa". Jep, tosissani olen.. Väärinkäsitys!

Musta asiassa ei ollut edes mitään ihmeellistä, kun olihan oma isoäitini pistänyt aikamoisen summan meitä auttaakseen. Ajattelin siis eiliseen asti, että nyt vihdoin asiat helpottuisivat, saataisiin KAIKKI vanhat laskut maksettua ja pärjättäisiin ensi kuukin vielä ihan hyvin. No, eilen mulle sitten selvisi, että kyseessä tosiaan olikin kirjaimellisesti kymmenen kertaa pienempi rahasumma. Arvatkaa vaan, miten mä reagoin.. 

Loppupäivä kului tuskastellen, itkien ja murehtien. Miten sitä voikaan mennä niin hajalle? Jostain syystä suutuin miehellenikin, kun ei ollut tajunnut sanoa yhtään mitään, ei edes minun suunnitellessani seinien maalausta ja terassin kunnostamista, tai kun ostin sen kameran. En jaksaisi tällaista stressailua enää yhtään, ja nyt, muutaman iloisemman päivän jälkeen, jälleen itken tilannettamme. Turhauttaa ja ahdistaa, mutta eihän tälle tilanteelle mitään voi edes tehdä. Täytyy vain toivoa, miehen saavan töitä mahdollisimman pian. Ensi kuussa pitäisi ensimmäisen säälittävän pienen työttömyysrahan tulla.

Dzii

maanantai 20. helmikuuta 2012

Viikko 27

Uusi viikko, uudet kujeet? Ainakin täällä.

Nyt oli taas aamulla parin tunnin työvuoro, ja vielä olisi vaikka mitä tehtävää. Ihan ensiksi mun täytyisi kuitenkin saada itseni tästä koneelta pois, etten täysin taas väsähdä..


Tämän päivän ohjelmistossa on tavallisen vaatekriiseilyn jälkeen pyykkien pesua, ja koneen pyöriessä pitäisi lähteä pankkiin maksamaan yhtä lukuisista vanhoista puhelinlaskuista pois. Pikkuhiljaa on vanhojen laskujen pino pienentynyt, ja lähinnä on noita puhelinlaskuja enää. Tärkeimmät saatu alta pois.
Pankkireissun jälkeen takaisin kotiin, pientä siivousta, kokkailua ja tulevaisuuden suunnittelua. Pitäisi taas tehdä jonkunlainen suunnitelma näille seuraaville kuukausille. Ideana siis pistää ylös mitä kaikkea tarvitsee vielä hommata pikkuiselle, paljonko menee rahaa laskuihin/muihin pakollisiin jne.. Mä olen aina tykännyt suunnitella kaikkea, ja tämä meidän taloudellinen ahdinkomme on ollut mulle hyvä tilaisuus raapustella kaikenlaisia kaavioita ja suunnitella meidän tulevaisuuttamme vaikka millä tavoin. 


Ai niin, ehkä hyvällä tuurilla tänään löydän meille ne täydelliset ja juuri sopivat lastenvaunut. Sellaistakin pitäisi siis metsästellä, että saan anopille ilmoitettua piakkoin(se kun sen nyt sitten meille ostaa). Suuret kiitokset hänelle :)
Taisi muuten äsken olla ensimmäinen kerta, kun mieheni äitiä kutsun anopiksi. Tähän asti hän on aina ollut se "mieheni äiti".


Noiden laskujen ja muiden lisäksi ajattelin tänään aloittaa sisustussuunnittelut! Tarkoitus olisi tosiaan saada ainakin olohuoneen seinät maalattua, saada vuokranantaja palkkaamaan jonkun korjaamaan kämpän pahimmat vanhuudesta/kosteusvaurioista syntyneet viat, ja muuttaa kämpän yleisilmettä näin muutenkin. Haluan tästä paikasta ehdottomasti kotoisamman, ennen kuin vauva tulee taloon. Nyt me ollaan yhteiselomme aikana saatu jo makuuhuonetta ja vaatehuonetta meidän näköiseksemme, mutta vielä olisi paljon tehtävää. Kattoterassillekin pitäisi tehdä jotain, voisin koittaa jos tänään löytyisi jotain kivoja siemeniä, niin saan pistettyä jotain kasveja kasvamaan. Rahaa ei ole pistää ihan mihin vain, mutta nyt alkaa tuo rahatilanne onneksi heti ensi kuun alusta helpottamaan. Hyvällä tuurilla me onnistutaan, ja kesään mennessä täällä ei tarvitse muuttaa enää mitään. :)

cartoon27
Kuva: Pregnancy.baby-gaga.com
Dzii

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kipuja, kipuja, kipuja...

Selkään sattuu aivan liikaa.. Ihan uskomatonta, miten mulla on ihan alkuraskaudesta asti ollut selkäni kanssa ongelmia, mutta aina se kipu sijoittuu lähinnä vain oikealle puolelle. Kipu on niin inhottavaa, että koko oikea jalka kärsii siitä. Kipu säteilee niin, että välillä tuntuu vian olevan jalassani, eikä niinkään selässä. Mä olen sanonut lääkärivisiiteillä tästä samasta asiasta vähintään miljoona kertaa, eikä niillä koskaan tunnu olevan mitään uutta sanottavaa. Kuulemma täysin normaalia, johtuu hormoneista ja päläpälä.. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu, käveleminen onnistuu jos liikun hitaasti. Jos kauan olen paikoillani, tuntuu kuin oikea jalka puutuisi ihan älyttömän nopeasti, ja koko ajan täytyy liikutella sitä, kun tuntuu että tunto lähtee muuten. 


LOGO
link-> FACEBOOKISSA <-link
Jäisi nämä valitettavat nyt edes tuohon, mutta kun mulla on järkyttävien selkäkipujen lisäksi, tulleet jalkalihakset taas ihmeellisen kipeiksi.
Eilen illalla kotiin saapuessani, olin itku kurkussa, koska matkalla metrolta kotiovelle, alkoi yläreisiin sattumaan aivan yhtäkkiä ja aivan älyttömästi. Hyvä että pystyin edes kävelemään. Olo oli kuin maratonin juosseella, ja varmasti näytinkin vähintään hieman kärsivältä taapertaessani kotia kohti. Kotiin saapuessa, romahdin sänkyyn alta aikayksikön, ja mies sai hoitaa mun vaatteiden vaihtamisen. Onneksi en ole yksin, siitä jos jostain olen hyvin kiitollinen. 


Rakkaani ihanana ihmisenä vielä hieroi mun jalkojani, lämmitti/asetteli kuumavesipullon kipeimmille kohdille ja toi mulle iltapalaa sänkyyn. Luin vielä hetken Ser Padres-lehteä ja sain unen päästä kiinni. Ainakin hetkeksi...


416210776_200
Ser Padres-lehden kotisivut
Jossain vaiheessa heräsin aivan mielettömään kipuun -ja omiin tuskanhuutoihini. Mulla oli kesken unien alkanut suonta vetämään niin pahasti, että aivan varmasti ainakin yksi jos toinenkin naapuri sen kuuli. Huusin kuin palosireeni, koska kipu oli niin sietämätöntä. Huusin kivusta jo unissani, jolloin mieheni oli ryöntänyt katsomaan, että mikä mulla on hätänä. En ole ikinä kokenut vastaavanlaisia suonenvetoja. En IKINÄ. Toivon koko sydämestäni, että nuo mun lisääntyneet suonenvedot eivät mene pahemmiksi. Todellakin toivon niin, en tiedä mitä teen, jos vielä pahenee. :(


Tänään on koko päivä mennyt lepäillessä, kun tuntuu etten oikein muutakaan voi tehdä. Lihakset aivan hellinä, varsinkin nyt siitä suonenveto-kohdasta. Huomenna on pakko koittaa käydä vaikka rauhallisella kävelyllä, josko siitä olisi hieman apua. Voih näitä raskausvaivoja.. :( Nyt koitan, jos saisin järjestettyä treffit Nukku Matin kanssa. Toivottavasti tällä kertaa ilman keskeytyksiä.


Kauniita unia toivoen ja toivotellen,
Dzii

Dzii ja vatsa-asukas

Sen kunniaksi, että pian meillä alkaa viimeinen kolmannes, päätin alkaa julkaisemaan masukuviani. Niitä harvoja aiemmin otettuja masukuviani en aio tänne pistää, ainoastaan nyt 26rvk:sta eteenpäin. 
Eli täältä löytyykin jo pari kuvaa..

lauantai 18. helmikuuta 2012

Yesterday

fooood
Ramblan lähettyvillä syötiin mm. suolaista kakkua vuohenjuustolla ja kuivatuilla tomaateilla.. Nams! Meitä oli vain minä ja talon emäntä, vaikka alunperin oli yhden toisenkin kaverin tarkoitus liittyä meidän seuraan. 

lilithil
Juomana Dziillä appelsiinimehua, talon emännällä punaviiniä. Dzii oli ystävällinen ja toi mukanaan kuvassa näkyvät pähkinät.

P1010016
Keikalle lähtö lähestyi.. Ennen lähtöä otin vielä turhiakin turhempia kuvia, joista yksi on tässä. Tuossa muuten ne kengät jotka ostin !
P1010023
Illan emäntä jutusteli jonkun ruotsalaisen(vai olikohan se sen ruotsalaisen kaveri?) seuralaisemme kanssa.
Siinä se sitten olikin. Tuo kamera ei ollut mikään paras noin hämärässä, niin en edes yrittänyt ottaa bändistä kuvia. Viimeisen kuvan taustalla voitte kuitenkin nähdä akustisen kitaran!

Oli kyllä aika kiva ilta, vaikka kotiin mä lähdinkin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Ei tämän masun kanssa oikein vaan enää jaksa mennä, oli sitten kyseessä kavereiden keikka, tai muuten vaan illanistujaiset. Tuonne baariin kun päästiin, mä vaan odotin pääseväni kotiin loikoilemaan. Eri asia oli olla siellä kaverin luona, siellä kun pystyin röhnöttämään sohvalla, ja ainoat hälinät ympärillä oli satunnaisesti soiva puhelin. :)

Dzii