sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kipuja, kipuja, kipuja...

Selkään sattuu aivan liikaa.. Ihan uskomatonta, miten mulla on ihan alkuraskaudesta asti ollut selkäni kanssa ongelmia, mutta aina se kipu sijoittuu lähinnä vain oikealle puolelle. Kipu on niin inhottavaa, että koko oikea jalka kärsii siitä. Kipu säteilee niin, että välillä tuntuu vian olevan jalassani, eikä niinkään selässä. Mä olen sanonut lääkärivisiiteillä tästä samasta asiasta vähintään miljoona kertaa, eikä niillä koskaan tunnu olevan mitään uutta sanottavaa. Kuulemma täysin normaalia, johtuu hormoneista ja päläpälä.. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu, käveleminen onnistuu jos liikun hitaasti. Jos kauan olen paikoillani, tuntuu kuin oikea jalka puutuisi ihan älyttömän nopeasti, ja koko ajan täytyy liikutella sitä, kun tuntuu että tunto lähtee muuten. 


LOGO
link-> FACEBOOKISSA <-link
Jäisi nämä valitettavat nyt edes tuohon, mutta kun mulla on järkyttävien selkäkipujen lisäksi, tulleet jalkalihakset taas ihmeellisen kipeiksi.
Eilen illalla kotiin saapuessani, olin itku kurkussa, koska matkalla metrolta kotiovelle, alkoi yläreisiin sattumaan aivan yhtäkkiä ja aivan älyttömästi. Hyvä että pystyin edes kävelemään. Olo oli kuin maratonin juosseella, ja varmasti näytinkin vähintään hieman kärsivältä taapertaessani kotia kohti. Kotiin saapuessa, romahdin sänkyyn alta aikayksikön, ja mies sai hoitaa mun vaatteiden vaihtamisen. Onneksi en ole yksin, siitä jos jostain olen hyvin kiitollinen. 


Rakkaani ihanana ihmisenä vielä hieroi mun jalkojani, lämmitti/asetteli kuumavesipullon kipeimmille kohdille ja toi mulle iltapalaa sänkyyn. Luin vielä hetken Ser Padres-lehteä ja sain unen päästä kiinni. Ainakin hetkeksi...


416210776_200
Ser Padres-lehden kotisivut
Jossain vaiheessa heräsin aivan mielettömään kipuun -ja omiin tuskanhuutoihini. Mulla oli kesken unien alkanut suonta vetämään niin pahasti, että aivan varmasti ainakin yksi jos toinenkin naapuri sen kuuli. Huusin kuin palosireeni, koska kipu oli niin sietämätöntä. Huusin kivusta jo unissani, jolloin mieheni oli ryöntänyt katsomaan, että mikä mulla on hätänä. En ole ikinä kokenut vastaavanlaisia suonenvetoja. En IKINÄ. Toivon koko sydämestäni, että nuo mun lisääntyneet suonenvedot eivät mene pahemmiksi. Todellakin toivon niin, en tiedä mitä teen, jos vielä pahenee. :(


Tänään on koko päivä mennyt lepäillessä, kun tuntuu etten oikein muutakaan voi tehdä. Lihakset aivan hellinä, varsinkin nyt siitä suonenveto-kohdasta. Huomenna on pakko koittaa käydä vaikka rauhallisella kävelyllä, josko siitä olisi hieman apua. Voih näitä raskausvaivoja.. :( Nyt koitan, jos saisin järjestettyä treffit Nukku Matin kanssa. Toivottavasti tällä kertaa ilman keskeytyksiä.


Kauniita unia toivoen ja toivotellen,
Dzii

2 kommenttia:

  1. Nuo selkäongelmat kuulostaa aika paljon välilevyn pullistumalta. Toisaalta voi olla samaa vaivaa kuin minulla eli alimmat selkänikamat ovat liian lähellä toisiaan ja välillä saattavat alkaa puristaa hermopäätettä ja kipu säteilee jalkaan. Yleensä joku äkillinen liike tai selän rasitus aiheuttaa tuon hermon puristumisen ja sinulla taitaa tällä hetkellä kohdistua selkään koko ajan ylimääräistä rasitusta. Yleensä on mennyt ohi noin viikossa eli ei mitään vaarallista vaikka ei kyllä mukavaakaan kun kaikissa asennoissa sattuu..

    VastaaPoista
  2. Juu, nyt on vaan ollut muutaman kuukauden tosiaan, alkoi aivan alkuraskaudesta jo. :( Yhdessä vaiheessa, monta monta viikkoa sitten, oli n. viikon kivut kyllä poissa, sit taas palas takasin. Tosi inhottavaa.. Mä nyt toivon että lähtee kivut pois synnytyksen jälkeen yhtä nopeesti kun tulivatkin..

    VastaaPoista