torstai 16. helmikuuta 2012

Kävelevät tavarat (ja muuta mielenkiintoista)..

Kuinkahan monesti voi tehdä saman virheen, ennen kuin oppii toisin?  Miten tavoista pääsee eroon? Mä oon monen monta kuukautta sitten todennut, että tämä tämän hetkinen asentoni ei ole mikään paras asento datailla tunnista toiseen, mutta silti AINA on pakko kärsiä. Olen sängyn jalkapäässä kyljelläni, polvet koukussa ja tietokoneen toinen reuna lepää jalkojani vasten. Oikealla kädellä tuen päätäni, ja kirjoittamisen hoidan vasemmalla. Rannetta särkee jatkuvasti ja oikea jalka puutuu. Välillä koskee selkään. Mun tosissaan olisi aika keksiä jotain muuta. 
Tähän asentoon pääsee kuitenkin niin mukavasti, ja saan peittoa sopivasti päälle, kuitenkaan sitä kokonaan mieheltä varastamatta(niinä aamuina, kun herään esim. työvuoroon miestä ennen). Nyt ei ole edes aamu enää, vaan kello lähestyy kahta. Mies on täysin unessa. Taisi puuhailla uuden biisiprojektinsa kanssa taas koko yön. Sitä se on nyt viimeisen viikon säätänyt. Mutta on se suloinen. <3

Tänään mun olisi tarkoitus käydä kirjastossa palauttamassa leffoja ja kirjoja. Meiltä on kadonnut mystisesti  kolmet eri kirjaston dvd:t, että niitäkin pitäisi kai koittaa etsiä. On se ihme, miten nykyään kaikilla tavaroilla on jalat, joilla voi juosta piiloon. Illemmalla ajattelin taas zumbailla hieman, mutta muuten on kyllä vaan lepoa ohjelmistossa.
Huomenna illalla keskustaan, luvassa tyttöjen ilta vanhojen tuttujeni keikalla. Yksi näistä illan muusikoista on entinen vuokranantajani, eräs toinen entinen kämppikseni. Toivon, että jollain on jonkunlainen kamera, niin saadaan hieman muistoja. 


Meidän olisi tosiaan nyt tarkoitus hankkia joku edullinen digikamera, ettei tarvitsisi miehen puhelimella leikkiä. Onhan mulla tuo oma järjestelmäkamerani, mutta siitä oonkin jo jauhanut monessa postauksessa. Ärsyttää, kun tuskin kukaan sitä haluaisi edes ostaa multa. Ainoa on, että sen mukana tulleen perus objektiivin ja vaikka kameralaukun myymällä, saattaisin saada edes hieman käteistä. Jos malttaisin, voisin sen jälkeen säästää niin kauan, kunnes on rahat taas kunnolliseen kameravarustukseen. 
Mun sisäinen valokuvaajani itkee kaipuusta toteuttamaan itseään! Jos nyt löytyisi edes joku suhteellisen hyvä digikamera, jolla saisin edes jotain muistoja vangittua, olisi se jo pientä helpotusta. Voisin koittaa pärjätä vielä muutaman kuukauden ilman mitään kunnon kameravehkeitä.. Nyt siis kaikki ehdottelemaan hyviä pokkareita! Jos kalliiksi menee, niin koitan etsiä käsiini käytetyn version. :)

Dzii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti