Nyt on paperiasiat hoidossa ja ens viikon keskiviikkona pitäisi olla kaikki tarvittavat lippuset ja lappuset käännettynä. Hitsi kun helpottaa, joku pieni lasti lähteny harteilta..
Piti tulla kattoterassille kirjoittelemaan, kun kihlattu meluaa liikaa tuolla sisällä. Se on aivan ku pieni lapsi soitellessaan skittaansa. Niin innoissaan, hymy huulilla ja silmissä pilke. Vahvarikin piti pistää täysille. Kai meillä jokaisella on joku juttu mikä saa aikaan sen pilkkeen? Pitäisi ainakin olla, ja jos ei ole, niin sitä sitten etsimään. Itelle yks keinoista on piirtäminen, toinen valokuvaus ja kolmas kirjoittaminen.
Alkuaikoina kun olin just muuttanu tänne, mulla oli tapana lähtee kameran kanssa tuntien kävelyille. Joskus en edes ottanut paria kuvaa enempää, mutta se fiilis kotiin tullessa oli aivan uskomaton. Ihan ku olis saanu hirveesti asioita tehtyä ja on tosi tyytyväinen itseensä. Enää en pahemmin käy tuntien kävelyillä haahuillen randomeilla kaduilla, ehkä maksimissaan kerran kuukaudessa. Viime kävelyreissusta taitaa nyt olla noin kolmisen viikkoa. Alunperin lähdin kattelemaan hyviä kuvauspaikkoja Jacktürbon uusille kuville, mutta päädyinkin sitten haahuilemaan vähän kaikkialla. Kotimatkalla kävin vielä siskoni kämpillä kääntymässä, mutta siellä se tuhisi sikeästi sänkynsä pohjalla. Se on muuten ihan tosi sulonen nukkuessaan.:)
Mulla on siskon lisäksi myös veli ja velipuoli, mutta jälkimmäistä en ole nähnyt moneen vuoteen. Se on meidän mysteerinen inkkariveli, nimensäkin vaihtanut erään intiaanin mukaan.
Mä oon miettinyt paljon, että miten mä koristelisin tän meidän terassin hääjuhlia varten. Vielä ei ole varmaa, missä juhlistetaan naimisiin menoa, mutta tää meidän oma koti on yks niistä vaihtoehdoista. Mitään isoa paikkaa meidän ei kumminkaan ole järkeä hankkia, koska vieraslistakin on ihan minimaalinen, näillä näkymin n. 20 ihmisen pitunen. Suomesta tulee lähimmät ystävät ja äiti, miehen kotimaasta luultavasti sen äiti, ja loput onkin täkäläisiä. Mitä ikinä keksitäänkin, niin pistän äitini hankkimaan mulle vaaleanpunaisen orkidean. Sillä oli joskus olohuoneessaan todella kaunis orkidea, enkä mä koskaan tuu saamaan päästäni miten kauniilta se näytti. Sellanen siis mullekin. Piste.
Pitäkää lippu korkeella! Mä poltan tupakan loppuun ja meen syömään kuivakakkua.:)
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti