Oon varmaan ihan pienestä asti tehnyt sitä. Suunnitellut tulevaisuutta. Penskana on suunnitellut olevani jonain päivänä kuuluisa, oon suunnitellut ja oikein tarkastikin vielä. Mulla oli mun omat ideani miten se kaikki tulisi tapahtumaan.
 |
| Ihana webbikuva Dziistä, suunnitelmien äidistä. |
No, toistaseks ainakaan en oo vielä kuuluisa, enkä tiedä haluaisinko sitä edes enää. Tuntuu jotenkin ahistavalta ajatus siitä, että mun asioita pengottaisiin ja jotain Olga 15v kännissä / Olgan bad hair day yms - kuvia kaiveltaisiin, julkaistaisiin ja spekuloitaisiin. Tällä hetkellä mulla on erilaiset suunnitelmat meneillään. Mä suunnittelen perustavani perheen tuon miehekkeeni kanssa, mä suunnittelen matkaa sen kotimaahan
Venezuelaan. Mä suunnittelen hankkivani puuarkun minne kerään kaikkia söpöjä juttuja, jos ja kun joskus oon paksuna, niin se puuarkku on lapsen tavaroita varten. Lapsen synnyttyä niitä voi sitten tonkia ja laittaa omille paikoilleen. Mulla on tällä hetkellä tuohon puuarkkuun pistettäviä tavaroita jo muutama kappale. Mulla on mun vanhat vauvakengät, mulla on mun vanha satukirja, mulla on joku hassu lelu jonka löysin Veeran kanssa eräästä puistosta, mulla on lasten kitara jonka alunperin hankin vitsinä murulle. Nyt tarttis jo pikkuhiljaa sen arkun mihin tunkee noita. :)
Sillon ku muutin Barcelonaan, reilu vuosi sitten, mulla oli ihan toisenlaiset suunnitelmat. Alkuperäinen tarkotukseni oli asua täällä vuosi tai kaksi, sen jälkeen lähtisin
Kroatiaan kattelemaan mitä siellä on. No, ne ideat jäikin aika nopeasti kun aloin ihastumaan miehekkeeseeni yhä enemmän ja enemmän ja lopulta rakastuinkin. Enää ei Kroatia kutsu, korkeintaan lomamatkan verran, sinnekin sitten murun kanssa. Hitsit, kyllä asiat voi muuttua vaikka millä yllättävillä tavoilla, en koskaan aatellut rakastuvani kehenkään täällä. Mä aattelin että pitäisin vaan vähän hauskaa, tutustuisin ihmisiin ja saisin uusia ystäviä, sen jälkeen vaihtaisin maisemia. Mutta ei, kyllä mä taidan tänne aika pysyvästi jäädä. En ehkä loppuelämäksi, mutta ainakin pari vuotta kauemmin, ei sitä tiiä jos sitte vaikka päätettäisiinkin lähteä jonnekin muualle.
Suomeen muutto tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, vaikka toki haluan tulevaisuudessa lapseni viedä
Tammisaareen mökille viettämään kesää. Toivon myös, että mun lapsilla on mahdollisuus tavata mun isovanhempani. Kuka tietää, mutta sitä sydän haluaa ja peukut pidetään pystyssä
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti