maanantai 30. toukokuuta 2011

12 kuukautta, 30 päivää

- On kulunut siitä kun ekan kerran lähin murun luokse vierailemaan. Aika menee ihan hurjan nopeesti ja paljon juttuja on kyl mahtunu meidänkin taipaleeseen. Kohta me ollaan aviopari, ehkä muutaman vuoden päästä meillä on lapsia. Enne ku huomaakaan, niilläkin on jo varmaan lapsia. Mua ei pelota millään tavalla miettiä sitä, että musta tulisi muutaman vuoden sisällä kotiäiti. Mä en oo ikinä haaveillu muksuista mitenkään erityisemmin, mut murun tavattuani aloin näkemään unia perheen perustamisesta sen kanssa. Ensimmäinen noista unista oli joskus ku oltiin tunnettu vasta muutama päivä, viimeisin oli ehkä kuukausi-pari sitten. Jostain syystä mulla on ihan alusta asti ollut sellanen tunne, että se tulee vielä tapahtumaan. Mä pystyn ekaa kertaa kuvittelemaan itteni vauvanrattaiden kanssa tai maha pystyssä. Musta tuntuu tosi hyvältä ajatella, että muru olis mun lasten isä. Siitä tulee vielä kaikkien aikojen Paras isä. Se on varmaa.
Joistain saattaa tuntua että me mennään liian hätäseen naimisiin, suunnitellaan muksuja yms, mutta musta ei tunnu siltä pätkääkään. Musta näin se tuntuu Meille oikealta. Se siitä, loppujen lopuksi asia kumminkin on meidän päätös koskien Meidän elämää, ettei muiden mielipiteillä niinkään väliä edes ole. :)

Tänään on ollut tosi saamaton päivä. Pahemmin ei oo mitään muuta saanu aikaseks kuin kokata, käydä kävelyllä, kauppareissu ja liian pitkistä nokosista nautiskellu. Jollain tapaa tosi heikkona ollu nää viime päivät, ei sitte tiiä onko saanu jonku pöpön täkäläisistä vihanneksista ( iltalehdessäkin on nyt juttuja "myrkkykurkuista"), vai miks on vähän tällanen. Ehkä se vaan on sitä kun ton Veeran kanssa ollaan elelty vähän tavallisesta arjesta poiketen nää sen lomapäivät täällä.

Mä tykkään ihan törkeesti siitä et pystyn kirjottelemaan blogia, mulle tuli oikeesti vähäsen paska fiiilis nyt muutaman kerran kun ei oikeen ollu aikaa kirjotella mitään hätästä enempää. Veerasta nautitaan vielä muutama päivä ja sitte varmaan taas pystyn vähän paremmin tähän keskittymään. Tän sain nyt aikaseks kun mun ihastuttava Suomivahvistus lähti iltakävelylle ja ite oon liian kuolleena liikkuakseni. Nyt Veera on bäk ja mä meen Gazpachon, teen ja leivän pariin höpisemään Veeralle.. CHAO!

Dzii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti