Päivä starttasi tuttuun tapaan työvuorolla, jonka aikana mies koitti vakuutella mua lähtemään sairaalaan. Jo muutaman päivän olin ehtinyt valittamaan hyvin epämukavista oireista(polttavaa tunnetta, hiiviksen oireita jne..), mutta jääräpäisenä ja pelokkaana(lääkärit osaa oikeasti olla pelottavia) halusin välttämättä odottaa ensi visiittiin, toivoen vaivojen lähtevän itsestään pois. Mies oli kuitenkin silminnähden huolestunut mun ainaisesta voivottelustani ja sai mut vakuutettua lähtemään kohti sairaalaa.
Työvuoron jälkeen kävin vielä suihkussa ja lähdettiin kävelemään kohti tuttua sairaalarakennusta. Aivan perille asti ei kuitenkaan jalkaisin menty, vaan hypättiin keltaisen linjan metroon sopivan pysäkin tullessa kohdalle. Meidän oma kotipysäkki on vihreää metrolinjaa, sairaalan keltaisen. Näin vältyttiin metron vaihtamiselta ja tuli tehtyä pieni kävelyreissu samalla.
Gynekologin odotushuone oli täynnä ihmisiä. Tuolta meidän sairaalasta löytyy monen monta eri osastoa, ja raskaana olevat ohjataan aina automaattisesti ensin gynekologian puolelle. Niin kai tehdään muuallakin? Minun lisäkseni näytti olevan ainakin yksi maha-asukin kanssa vaivaileva. Onnekkaita kuitenkin oltiin, kun ei noin puolisen tuntia pidempään jouduttu odottamaan, kunnes päästiin voivottelemaan tohtorille. En nyt sen yksityiskohtaisemmin visiitistä avaudu, mutta lopputuloksena oli, että hiivatulehdus näyttäisi olevan ja mahdollisesti myös pissatulehdus. Pikkuisella näytti olevan kaikki hyvin, mitä en kyllä epäillytkään missään vaiheessa. Gynekologi otti näytteitä ja pyysivät palaamaan kahden tunnin päästä takaisin kuulemaan tuloksia. Odotellessa mentiin sairaalan vieressä olevaan ravintolaan tankkaamaan, kello oli tuolloin tasan 17.00.
Palattiin takaisin osastolle jo hyvissä ajoin, viisitoista minuuttia sovittua aikaisemmin. Tällä kertaa odotushuone oli melkein tyhjä - yhtä äitiä, ilmeisesti isoäitiä ja hyvin kovaäänistä pientä poikaa lukuunottamatta. Odottelu kului pojan kiljumista kuunnellessa. Odottava palkitaan..
Ei ollut ainakaan pissatulehdusta, mutta hiivikseen sain sitten kahdet eri lääkkeet. Ensi neuvolavisiitillä(torstaina) saadaan tietää toisen testin tuloksia - että mikä tulehdus tarkalleen ottaen on kyseessä, ettei ole jokin muu sienisukuinen tulehdus meneillään. Kehottivat kuitenkin palaamaan takaisin jo aikaisemmin, jos ei ole yhtään helpottanut ennen torstaita. Muut kivut nivusissa lääkäri veikkasi hormonien ja muiden kehon täysin normaalien muutosten aiheuttamiksi. Mulla vaan sattuu olemaan ne täysin normaalit tuntemukset miljoona kertaa voimakkaampia - hyvä kun housut saa jalkaan kivusta ihan oikeasti huutamatta - makuulla kyljeltä toiselle kääntymisen kivuliaisuudesta puhumattakaan.
Takaisin kotona oltiin hieman ennen yhdeksää, mutta ei se päivä toki siihen päättynyt. Seuraavaksi alkoikin operaatio vaatehuoneesta miehelle toimisto + olohuoneen uudelleen järjestäminen. Valmiita oltiin keskiyön jälkeen, jolloin olikin jo aika syödä kotimatkalla ostettu tonnikala-pekoni pizza. Ruoan jälkeen vielä lyhyt postaus, sähköpostien tarkastaminen ja pienet rupattelut FB:ssä. Päivä päättyi(ylläri ylläri) Serranon Perhettä väsynein silmin tuijottaen.
Kuvamateriaalia sairaalareissulta..
 |
| Vastapuristettua appelsiinimehua.. |
 |
| ..Ja rapeat juustohampurilaiset - siinä Dziin päivällinen. Miehellä ateria poikkesi juomapuolessa - appelsiinimehun tilalla Coca-Colaa. |
 |
| Seuraksi saatiin uteliaita katseita.. |
 |
| Jälkiruokana join maailman parasta kuumaa kaakaota.. |
 |
| .. Jonka jälkeen paitaa piti asetella hieman uudelleen. |
 |
| Hienostunutta siemailua. |
 |
| Takaisin sairaalassa ja respan täti oli kadonnut omille teilleen. |
Että sellaista tällä kertaa.. Unta sain kahden maissa, yö meni jatkuvasti heräillessä. Voi kun aika menisi vielä pikkuriikkisen nopeammin, tunnen itseni vanhaksi tädiksi kaikkine vaivoineni.
Dzii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti