torstai 5. huhtikuuta 2012

Raskaus - mikä ihana tekosyy

Meillä raskaana olevilla on tiettyjä etuoikeuksia, joista yksi on ylitse muiden; julkisissa kulkuvälineissä meille pitäisi aina tarvittaessa luovuttaa istumapaikka. Luvan kanssa saa ottaa päähän ja suuttua, jos täynnä olevassa metrossa ihmiset eivät tajua luovuttaa paikkaansa maha-asukin kanssa matkustavalle. Itse ainakin olen ilmaissut närkästyneisyyteni samassa metrossa matkustaneelle nuorelle naishenkilölle, kun ei millään voinut nostaa peppuaan penkistä, vaikka varsin hyvin näki minun tuskailevan monen pysäkin verran. Ei edes samassa vaunussa seisoville vanhuksille voinut luovuttaa paikkaansa.

Raskausaika on jokaisella naisella erilainen, jokaisella vatsan kasvaminen ja sen asukin kehittyminen tuo elämään erilaisia muutoksia. Mielialojen vaihtelut ja raskauden aikainen pahoinvointi ovat kuitenkin niitä yleisimpiä ja puhutuimpia odottavan naisen vaivoja. Dziiltä neuvoja? Lyhyesti, ytimekkäästi ja viisaasti; pura mahdollisimman paljon ajatuksiasi itsellesi parhaimmalla tavalla, syö pieniä annoksia monta kertaa päivässä.

Jokainen ihminen on erilainen ja raskaudet ovat erilaisia, mutta.. Mielestäni on naurettavaa, miten jotkut puolisot, kumppanit ym. suhtautuvat odottavan naisen mielialojen vaihteluun. Vielä naurettavampaa on se, kuinka moni nainen hyväksikäyttää sitä faktaa, että tosiaan raskaus aiheuttaa mielialojen vaihteluja.Voi miten helppoa odottavien naisten on pistää kaikki kiukunpuuskat, bitchmäisyydet jne. raskauden piikkiin, jos kumppani automaattisesti "ymmärtää" sen johtuvan hormoneista ja kasvavasta masusta. Ihmeellistä touhua, sanon minä.
Tapauskohtaista claro que si, mutta ei kaikkea voi laittaa raskauden piikkiin.

Liika stressi - varsinkaan jatkuva sellainen, ei ole hyväksi, mutta voiko esimerkiksi lastenvaunujen ostaminen/päättäminen aiheuttaa kasvavalle mahan asukille vaarallista stressiä? Tuskinpa. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun luin erään pariskunnan siirtäneen vaunujen ostamista, koska odottava vaimo alkoi stressaamaan siitä niin paljon(?). Aikamoinen stressinsietokyky, kun vaunujenkin ostaminen siirretään ettei stressi kasva liian pahaksi. En missään nimessä halua tuottaa kenellekään pahaa mieltä, enkä halua kenenkään ottavan mielipiteitäni liian henkilökohtaisesti ja loukkaantuvan. Tiedän, miltä raskaudenaikainen stressaaminen voi pahimmillaan tuntua, enkä halua kenellekään moista. Se sattuu, ihan oikeasti sattuu.

Minusta on kuitenkin aika hölmöä, jos sitä stressiä aletaan pelkäämään raskauden myötä. Stressi kuuluu jokaiseen elämänvaiheeseen, valitettavasti myös raskauteen. Sen minimoiminen ja välttäminen on odottavalle ja kasvavalle pienoiselle erittäin hyväksi, ilman muuta. Jos elämässä kuitenkin on muuten kaikki mallillaan, eikä joudu päivittäin - tai edes viikottain, murehtimaan vaikkapa niinkin arkisista asioista, kuten ruokarahojen riittämisestä ja seuraavan kuun vuokrasta, on asiat jo miljoona kertaa paremmin kuin monella muulla. Jo paljon paremmin kuin esimerkiksi minulla.

Tuntuu vain niin typerältä, että jotkut, joiden arki on muuten tasapainoista ja elämä ns. turvattua ja muutenkin suhteellisen stressivapaata, tosissaan murehtivat lastenvaunujen hankkimisen tuomasta stressistä noinkin paljon. Voi että, sanon minä.

Dzii

2 kommenttia: