Avautumista..

Mä olen nyt muutamana yönä herännyt kesken unieni aivan järkyttävään vatsakipuun. Koko vatsa aivan kovana ja kaikkialle sattuu aivan mielettömästi. Sitä kestää jonkin aikaa, jonka jälkeen katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin.  Neitokainen liikkuu ihan samaan malliin kuin ennenkin, eikä mitään tavallisesta poikkeavaa vuotoakaan. Onko tämä nyt taas yksi näistä loppuraskauden kirouksista?
Raskausarpia mulle on nyt tullut hieman enemmän, mutta edelleenkin vain ja ainoastaan kolmessa eri paikassa; kyljissä(vasemmalla puolella ei lähes ollenkaan) ja vasemmassa jalassa. Ihoni kunnosta olen aivan innoissani, koko kroppa siloista ja mieheni mielestä tuoksun jatkuvasti uskomattoman hyvältä(?). Hiuksetkin tuntuvat voivan taas paljon paremmin kuin ennen. Ehkä se on se tupakoimattomuuskin nyt sitten auttanut. :)

Nyt on jo perjantai ja maanantaina meillä alkaa viimeinen viikko ennen due datea. Laskettu aikahan on tosiaan jo 13.5, eli kahden viikon ja kahden yön päästä. Synnytys ei pelota enää yhtään niin paljoa kuin aikaisemmin, pikemminkin jo odotan sitä. Elämä kyllä hieman jännittää, varsinkin kun ollaan näin toistaiseksi täysin rahattomia ja velkaisia. Edessä on mielenkiintoinen kuukausi, ensi viikollakin kun pitäisi taas jostain repiä ihmeelliset rahasummat vuokraan ja muihin laskuihin. Saisi edes loput tämän kuun vuokrasta maksettua. Jaa, miten niin stressaan? Taitaa mennä taas tavaraa myyntiin, mulla on tuolla yksi ihan arvokas objektiivi kaapissa odottamassa pahaa päivää. Ärsyttää :/

Huomenna Kanadan vieras tulee veljensä ja kaverinsa kanssa takaisin tänne meille, nappaavat miehen mukaan ja lähtevät tutkimaan Park Güelliä. Mä en ala kapuamaan sitä mäkeä ylös tämän masun kanssa, vaan jään kotiin kokkailemaan sapuskaa matkan uuvuttaneille miehille. Kunnon kotirouva.

Dzii